Metsässä remmissä lenkkeillessä tehdään poikien kanssa yleensä aina vähän extra lihaskunto- tai koordinaatiojuttuja. Vähintäänkin kävellään puunrunkojen yli ja metsästä riippuen saatetaan tehdä esim. puunkiertoja. Meidän lähimetsät on tosin sellaista ryteikköä, että siellä "treeni" rajoittuu umpimetsässä tarpomiseen ja kallioilla kiipeilyyn, sekä rungoilla tasapainoiluun.
Eilen lenkkeiltiin Keskuspuistossa, videolla Valon demonstraatio metsähauskuuttelusta.
Väinö lähettää terkkuja kukkamerestä :)
Väinö <3
Tänä vuonna on ilmeisesti paljon punkkeja. Kierrettiin eräs päivä aika pitkä lenkki pururatoja pitkin, ja kotona nappailin Valosta yhden punkin, Väinön mahan alta kipittelemästä kaksi ja vielä lattialta yhden. Olkaahan tarkkoina näiden kanssa. Nämä hirviöt lähtivät Turun yliopistoon: http://www.utu.fi/fi/yksikot/puutiaiset/laheta-puutiainen/Sivut/home.aspx
Jennan yksäri keskiviikkona oli samalla aikamoinen kuntotesti. Akatemialla oli jo melkoisen kuuma ja mulla liikaa vaatetta päällä, tietenkin. Rata oli aikamoista juoksua. Tällä radalla huomasin itse taas kohtia, joissa Valo olisi jokin aika sitten kaahottanut ties minne, mutta nyt tuli todella nätisti ohjauksiin niissäkin kohdissa. Ekan putken jälkeen Valo onnistui heti päällejuoksussa, jossa monilla oli kuulema ollut ongelmia. Putken jälkeinen elämä vaan tuotti hieman ongelmia.
Hypyn takaakiertoon tuli tosi kiire, mikä aiheutti huolimattomuutta putkea edeltävällä hypyllä. Kerran myös unohdin sanoa putkikäskyn, jollon Valo pikku partiolainen koukkasi putken edestä mun perään. Tätä kohtaa hinkkailtiin jonnin verran aina alusta asti, jotta rytmi olisi oikeanlainen. Puuuuuh. Toinen ongelma tuli, yllätys yllätys, suoralle irtoamisessa. Valo kääntyi ennen muuria katsomaan mua. Maanantaisella loppusuoratreenillä ei siis ainakaan ollut mitään vaikutusta tekemiseen...
Kokeiltiin niin etten ohjannut vaan juoksin vain eteenpäin ja toimi paremmin ensin, mutta sitten taas kuitenkin töksähteli. Tosi ärsyttävä ongelma, koira kun muuten irtoaa hyvin. En tiedä häiritseekö mun kädet/huuto sitä vai mikä on. Palkkailtiin sitten irtoamisesta. Loppuradassa ei ollut ongelmia. Viimeistään ensi vuoden arvokisoihin suoralle irtoaminen laitetaan kyllä kuntoon, vaikkakin se olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten...
Lopuksi Jenna laittoi vielä juoksemaan koko radan, taas, mutta hyydyin ihan täysin muurille. Ei vaan jalat liikkuneet enempää :D Kunto siis loppui totaalisesti. No, jospa siihenkin saatais parannusta aikaan mutta olihan vaan kivat vaikkakin hapottavat treenit! Kännykästä loppui tila joten mm. hyytyminen jäi (onneksi) kuvaamatta. :)
Partsi laitettiin kesäkuntoon ja Väinö sai pitkästä aikaa oman rakkaan Kukkapuronsa käyttöön :)
Tänään päästiin ekaa kertaa treenaamaan ulkokentälle. Ja ylipäänsä treenaamaan, jes! Halusin tehdä vähän putken edessä kääntymistä ja vetoja, kun viikonlopun kisoissa olisi ollut monta vetokohtaa joihin en kuitenkaan sattuneesta syystä uskaltanut niitä yrittää. Nehän on meillä perinteisesti olleet aika mahdoton ohjaus. :) Lisäksi halusin tehdä kohdan, jossa Valo Jyväskylässä pääsi koukkaamaan eli putken jälkeinen valssi hypylle.
Nämäpä menivät yllättävän hyvin, ei ollut pienintäkään ongelmaa saada Valoa mukaan. Ensimmäisellä toistolla renkaan jälkeen hypylle kääntäessä Valo tuli jopa niin tiukasti vähän liioiteltuun ohjaukseen, että vekkasi koko hypyn ohi.
Lisäksi radan osana kepeille päällejuoksua puolta vaihtaen joka myös sujui, paitsi kerran kun jätin lelun radan loppuun ja Valo ei aivan malttanut keskittyä. Treenattiin myös sitä helkkarin loppusuoraa, joka taas mätti kisoissa. Ensin Valo kääntyi mua kohti ennen viimeistä hyppyä. Kuolleella palkalla juoksi kyllä palkalle mutta ei ottanut sitä. Valolle on pienestä asti tehty paljon asioita kuolleella palkalla, joten oli vähän yllätys. Vaihdoin vetolelun palloon, ja johan alkoi kiinnostamaan. Oli vissiin sitä mieltä että vetolelut vetoleluina. Näitä ei tullut videoitua.
Suoralle irtoamista pitäisi tehdä nyt paljon. Miksi lie niin haastava, vaikka Valo muuten on hyvin irtoava. Tai no, toki iso syy on se, etten ole sitä koskaan kunnolla opettanut :D Seuraavaksi listalle pitäisi laittaa myös mm. kontakteilta irtoaminen ja erikoisesteillä kääntymisen kertaus.
Väinön kanssa leikittiin vähän Väinön lemppari pallolla ja kivaa oli.
Viikonloppuna kisattiin KAT:n kisoissa neljä Ritva Herralan rataa. Aamulla tihutti vettä, tuuli ja oli ihan järkky kylmä. Valo oli joka radalla toinen tai kolmas lähtijä ja kun se piti hakea aina autosta, startteihin meinasi tulla vähän kiire. Ihan hyvin radat jäi kuitenkin päähän, vain toisella radalla kiire aiheutti pienen kaaoksen kun en aivan ehtinyt päättää yhtä ohjausta ja jäi hätäinen fiilis päälle. Myöhemmin alkoi jo aurinkokin paistaa.
Eka hypäri sujui kivasti. Ehdin hyvin valssilla blokkaamaan väärän putkenpään, kun jätin Valon suorittamaan hyppyä itse. Parissa kohdassa en ihan ollut siellä missä piti mutta ihan sujuva rata kuitenkin, tuloksena 0/3. Eka rataa ei ole videolla.
Toisella radalla sitten tosiaan lähdin vähän hätäisesti, jäin paikalleen heti kakkosella ja tuli todella kiire persjättöön, lähes törmättiin Valon kanssa mutta oikeaan putkenpäähän osui kuitenkin. No jos kaikilla radoilla saatiinkin putkiansat vältettyä, niin pitihän se tehdä asiat käänteisesti nimittäin kun olisi ollut suora linja putkeen, työnsin Valon väärään päähän keinulta :D Taas panikoin liikaa keinua ja huusin toisen kerran keinukäskyn tosi lujasti, mikä tietty aiheutti sen että Valo pysähtyi sijoilleen ja siitäpä herpaannuin ja törttöilin sen sinne väärään päähän. Maltettiin sitten kuitenkin hyvin ottaa A, joten ihan ok hyllytys. Muuten puhdas rata.
Kolmannella radalla valitsin alkuun pidemmän reitin siivekkeen oikeaa puolta, joka todennäköisesti oli Valolle nopeampi. Turhaan vähän hössötin toisen putken jälkeen ja hidastin muurilla liian vahvalla puolivalssilla. A otettiin taas huolella ja tältäkin radalta nolla, sijoitus 4.
Viimeisellä hypärillä huomasin, että Valo oli jo vähän löysä, ja yritin kaivella itsestäni räyhähenkeä ulos. Nolla tuli, mutta taas pari heikohkoa ohjausvaihtoehtoa. Vertasin ohjelmalla videolta Valon rataa alekkain meistä voiton vieneeseen, ja Valo hävisi viimeisellä hypyllä. Kääntyi nääs mua kohti, ja hyvä ettei tullut hypyn ohi. Näytti vievän yllättävän paljon aikaa tuo mutka. Toinen hävikkikohta oli hyppy numero 7, jossa koukkasi turhan ison mutkan ja tuli liian suorassa linjassa kasille. Olisi ehkä pitänyt vääntää sinne valssi tai pitää vähintäänkin isompi etäisyys hypyltä. Sijoitus 3.
Joka tapauksessa tehtiin siis 3, ja lähes 4 nollaa, mikä on kyllä meille varmaan ennätys. Kisoista jäi tosi kiva fiilis, vaikka selvää on että vielä pitäisi vähän vauhtia kaivella. Erot kärkeen olivat kuitenkin pieniä pysäytyksistä huolimatta. Jostain muualta pitäisi silti pystyä vähän aikaa kuromaan ja siihen pitää nyt ruveta kiinnittämään huomiota. :) Alla oli myös saikku ja vain yhdet pienet treenit, joten hienosti Valo oli taas kuulolla. Mukavaa että välillä jo sujuu!!
Pitkästä aikaa pojilla oli Maaren hoitopäivä. Valo oli tosi hyvässä kunnossa. Oli sillä hieman kireyttä oikea etu - vasen taka -akselilla, mutta kokonaisuutena kuulema oikein hyväkuntoinen. Ensimmäistä kertaa Maare sanoi, että Valo näyttääkin tosi kompaktilta paketilta ja on myös lihaksistoltaan varsin kivassa kunnossa. Jes, ehkä se pikku ruipelo alkaa vähitellen muotoutua aikuiseksi. Ihanaa myös, että se on toistaiseksi pysynyt aina niin hyvässä kunnossa hoitojen välissä, eikä ole tarvinut juuri jumeihin tai muuhun puuttua.
Väinö oli ihan kierossa. Sen lanne(ranka) oli lähtenyt taipumaan vasemmalle. Se onkin peitsannut minusta normaalia enemmän ja ollut aika jäykän näköinen. Väinö oli ensin vähän levoton, mutta rauhoittui kyllä aika hyvin.
Tänä vuonna edustetaan Valon kanssa SM-joukkueissa Sawon Agilityurheilijoita. Omasta seurasta meille heltisi varakoirakon paikka, mutta sain edustusluvan SWAU:lle mikä on mukavaa, kun tarvitaan kyllä kisakokemusta ja on hyvä saada tuntumaa ennen yksilöitä. SWAU:n joukkue on varsin kiva, siinä on mm. Valon vanhempi täysveli Keijokin mukana :) Enää muutama viikko, onneksi nyt pääsee vihdoin treenaamaan.
Näin meillä vietettiin sadepäivää. Pitäkää myrskynne.
Maailman paras herra isoherra Väinö täytti tänään kokonaiset seitsemän vuotta. Korvat on jo vähän harmaantuneet, mutta vauhti ei kyllä ole hiljentynyt. Toivottavasti pikku-hirviö porskuttaa vielä ainakin toiset seitsemän vuotta. Väinön synttäripäivään on kuulunut mm. metsälenkkiä ja tietty perinteinen synttärikyljys! :)
Viime kuussa oli kahdet Jennan treenit peräkkäin, kun yksäri sattui tehistreenien jälkeiselle päivälle. En yleensä tykkää treenata peräkkäisinä päivinä varsinkaan ratatreenejä, mutta välillä näin. Tiistaina päänvaivaa tuottavat kohdat olivat putken jälkeinen vippaus ja leijeröinti putkeen. Vippaus meni ensin ihan hyvin, mutta sitten Valo hyppäsi pari kertaa väärän siivekkeen kautta. Pari palkkausta ja sujui taas.
Leijeröintiä hinkkailtiin jonkin verran. Ensin onnistui heti, mutta jatkossa Valo kääntyi putkesta pois sen suulla, kiersi koko putken, ja lopuksi väsyneenä ei oikein enää edes irronnut. Vähän yllättävää, että kohta oli meille niinkin haastava. Leijeröinnit ei kyllä muutenkaan ole mun juttu ollenkaan.
Seuraavana päivänä toinen melko raskas treeni, oltiin lopuksi väsyneitä molemmat, mutta olipa vaan kuitenkin hyvä yksäri :) Heti alkuun päästiin huitomaan rataa melko pitkälle, ja Valo blokkasi hienosti putkihoukutukset. Treenattiin enemmältikin keppien jälkeen umpikulmahypylle vientiä, jossa piti käyttää vastakättä ja se ei millään meinannut upota mulla kaaliin. Ne siis treenilistalle.
Lisäksi testailtiin puomin jälkeistä elämää, johon itse koin mukavimmaksi vaihtoehdoksi siivekkeen vasemmalta kierrätyksen, Valo kaarrattikin aika paljon oikealta. Alla pätkiä molemmista treeneistä.
Nyt on taas ollut meno sellaista haipakkaa, että eipä oo ehtinyt blogiinkaan päin vilkaistakaan. Saatika aksakentälle päin. No, on me muutama kerta kentällä piipahdettu lähinnä kisoissa. Nyt kun velvollisuudet taas hetkeksi helpottaa, koitan pikkuhiljaa muistella tänne blogin puolelle, mitä ollaan puuhattu.
Valolla oli paikka Vapun hyppytekniikkakurssille 25.4. mutta päätinkin lähteä Jyväskylään kisoihin, koska halutti tsekata karsintojen kisapaikka ja pohja. Muutoin kisaamisen tarkoituksena on nyt ollut vain kontaktiniuhotus. Kuten videolta näkyy, olin vähän jäässä varsinkin eka radat. Ensimmäisellä Valo pääsi parissa kohtaa rumasti kaarrattamaan, ja kahdesti seisoin sen tiellä niin että raasu hyppäsi jaloille... Tältä radalta kuitenkin 0/3.
Seuraavalla radalla heti alussa tein perisyntipyllistelyt jolloin Valo kiepsautti oikein kunniakierroksen, ja nössöilin puomin jälkeen eli jouduin tekemään huonon leikkauksen, jolloin Valo tuli esteen väärinpäin. Lopun suoralla Valo reagoi varsin hyvin käännökseen, mutta sain sen hutiloitua esteiden välistä. Kolmannella radalla unohtui tehdä suunnittelemani putkijarru ENNEN putkea ja menin vieläpä liikaa esteelle mukaan, lisäksi kauempana olevan putki veti niin että Valo tuli esteen ohi. Radalta 5.
Viimeisellä radalla jäätyilin taas heti alussa ja tuli vähän kaarrosta. Tästä radasta täytyy kuitenkin sanoa että tämä oli meille varsinainen työvoittorata! Ihan perusohjauksilla sain Valon välttämään niin putkiansat kuin muutkin ansaesteet, vaikkakin vähän kaarroksilla. Renkaan jälkeenkin Valo tulee kiltisti mukaan, vaikka ohjasin myöhässä ja oli jo nähnyt putken. Valitettavasti kuitenkin unohdin ottaa koiran mukaan pituudelle, kun kiirehdin. Olisin varmaan ehtinyt valssinkin. Eniten pelkäämäni kohta sujui paremmin kuin hyvin - Valo kääntyi täydellisyyttä hipoen putkijarrulla eikä vilkaissutkaan väärään putkeen päin. Tämän radan myötä tuli viimeistään sellainen olo, että nyt on totisesti edistytty. Vähän aikaa sitten olisin nauranut jos joku olisi väittänyt Valon välttävän nuo putkiansat. Niin ja kontaktit, eipä tarvinut puuttua. :)
Ilmoitin Valon myös HAU:lle ottamaan revanssin viimekertaisen keppisekoilun jälkeen. No nyt ei ollut kepeissä mitään ongelmaa, itse vain törttöilin muutaman hölmön virheen, väärin suuntautuneita valsseja ja vastaanottoja. Myös hyviä juttuja, mm. taas hienosti toimivia putkijarruja ja kontaktit! Jee. Se on pääasia nyt. Viimeisellä radalla onnistuin saamaan Valon jopa kieltämään putken kun käännyin liikaa vasten. Nyt pitää tiedostaa jo sekin, että se ei todella enää mene päättömästi noihin putkiin, vaan niihin pitää ohjata. Tuloksena siis kuitenkin 3xHYL, plaah. Alla viimeinen rata.
Myöhään samana iltana sitten Valo alkoi yskimään. Eli kisasi varmaan kisansakin kipeänä. :( Ei se tietenkään röhinyt päivällä, eihän me muuten oltais oltu laisinkaan ihmisten ilmoilla. Epäilen tartunnan tulleen Jyväskylän reissulta, kun ei olla oikein muualla oltu. Ellei sitten jostain katuojasta. Pian samaan syssyyn alkoi yskiä myös Väinö. Yskä oli onneksi molemmilla todella lievä, pientä köhimistä, ei limaa, ja kahden päivän päästä alkamisesta molemmat olivat jo oireettomia! Kunnon varoaikahan tässä täytyy kuitenkin pitää, joten väliin jää kahdet Jennan tehistreenit ja yksäri sekä Lotta Vuorelan koulutus. Ja edelleenkään ei päästä omatoimitreenaamaan... Milloin lie viimeksi treenattu, hyvin menee tämä arvokisoihin valmistautuminen. :( Kuntokinhan tässä romahtaa, mutta minkäs teet. Onni onnettomuudessa, että pojille tuli noin lievä muoto eikä mitään viikon limayskää.
Tällaista kisarintamalla, kohta pitänee taas alkaa katsella kisakalenteria.
