Keppitreeniä ja Suomalaisen ratapätkiä

Viime viikolla levättiin SM-kisojen jälkeen useampi päivä, mutta pitihän se käydä loppuviikosta testaamassa Gibsonin maksien finaaliradan alun kepeille vienti. Valo teki aika kivasti erottelukäskyllä, vaikka kerran hairahti putkeenkin kun palloilin vähän sen linjalla. Testasin myös leikaten ja välillä lähetin tarkoituksella putkeen, mutta ei langennut ansaan senkään jälkeen.

Tänään halusin testata muutamia Suomalaisen ratapätkiä. Ensimmäisenä kohta, johon hyllytettiin joulukuun kisoissa. No kylläpä se oli vaikea edelleen. Valolle on kyllä nuo sylivekki/niisto -käännökset joskus vaikeita, ainakin jos takana on putki vetämässä. Tehtiin siis kohtaa 5-8, tosin putki oli lähempänä. Ensin lähti niiston jälkeen putkeen. Videolta näkee että olihan se mun ohjauskin huono, vaan ei sen ihan noin tarttis sinkoilla. No seuraavaksi sitten vuorossa Valon perisynti, eli väärään suuntaan hyppäys ja sieltä putkeen paukkiminen. Teki siis saman silloin kisoissa.

Niisto toimi, kun menin kunnolla vetämään nokasta hypyn yli, mutta eihän siitä ihan sujuva fiilis jäänyt. Treenasin kohtaan lisäksi jaakotuksen, ja vaikka siihen tuli kaarrosta, oli se kuitenkin paljon nopeampi ja varmemman tuntuinen ratkaisu.

Toinen treenattava kohta (3-5) oli samaten joulukuun kisoista, mutta eri radalta. Siinä kylläkin onnistuttiin kisoissa, mutta mutkan kera ja muutenkin kohta on Valolle ihan hyvä putken ohitus treeniksi. No heti alkajaisiksi mätkähdin nutulleni, kun ohjaus oli myöhässä ja jalka ei noussut. Mä en voi enää käyttää Salomoneja aksassa, kun jalat menee ihan väärään asentoon ja jään joka käänteessä paikalleni. Nyt ne kuitenkin oli jalassa ja tässä tulos :D Lisäksi treenin jälkeen alkoi tuntua hermokipua selässä. Olin ajatellut hoidattaa itseni vasta kisojen jälkeen, mutta pakko oli varata naprapaatille aika kun ei nuo raajat meinaa enää edes liikkua kunnolla, polvi napsuu älyttömästi ja johonkin sattuu koko ajan. Onneksi sain peruutusajan huomiselle, jospa ehtisin toipua vähän viikonlopuksi. Ei tässä ainakaan huonompaan kuntoon voi mennä... Itse treenattava kohta sujui lopulta kivasti.

Lopuksi tein vielä keppitreeniä, ylijuoksuja ja sen sellaista ja niissä ei Valolla ongelmia ollut. Nyt toivon, että alkutreenin ongelmat johtuivat vaan osaamattomuudesta, eikä Valolla ole mitään jumia joka vaikeuttaisi oikealle kääntymistä. Nyt palautellaan vähän, sitten ajattelin vielä treenata kontaktit kertaalleen läpi ja sitten ollaankin valmiita ensi viikonlopun MM-karsintoihin, joissa Valo starttaa numerolla 114, eli 14. lähtijänä. Toivoin, että olisin ehtinyt katsomaan jokusen koirakon ennen vuoroamme, mutta näillä mennään!

SM 2016 Nastolassa

Tämän vuoden SM-kisat vietettiin Nastolassa. Yövyin Nooran luona Heinolassa, jonne pyyhälsinkin jo perjantaina, vaikka en osallistunut iltakisoihin. Käytiin pykäämässä heti aamupäivällä teltta pystyyn, ja teltta osoittautuikin turvapaikaksi sateisena viikonloppuna. 

Hotti-pappa testasi numeroliiviä mun puolesta

Valo aloitti urakkansa lauantai-aamuna HSKH:n joukkueen ensimmäisenä koirakkona. Yritin polven kunnon takia välttää valsseja kun pelkäsin että jään paikoilleni niitä tehdessä, ja valitsin viimeisen putken jälkeen riskillä persjätön, vaikka tiesin ettei se käännä koiraa tarpeeksi. Olihan se ohjaus sitten myöhässä, jolloin Valo tuli väärälle puolelle ja hukkasin sen tyystin hetkeksi. Uskomatonta kyllä, Valo jäi odottamaan lisäkoordinaatteja, ja sain kohdan vielä puskettua virheettä läpi. Vaikka aikaa paloi lähes täyspysähdykseen aika lailla, petasimme kuitenkin joukkueen seuraavalle koirakolle sijan 5./77.

Ankkuriosuudelle startattiin sijalta 8, mutta joukkueestamme vain kolmas koirakko Riikka ja Säde tekivät lopulta lisäksemme nollan tai tuloksen joten tällä kertaa ei sijoitusta, mutta hauskaa oli ja joukkue tsemppasi hienosti. HSKH:n maksijoukkue sentään sai hopeaa, onnea! :)

Joukkuerata

Sunnuntaina startattiin Lee Gibsonin karsintaradalle kolmannessa ryhmässä. Pidin rataa meille haastavana tyrkyllä olevien putkien takia. Olen tainnut mainita, että putket on nyt kutsuneet Valoa turhan vahvasti. Rata sujui kuitenkin ihan kivasti aina esteelle nro 17, jolla olin myöhässä ja Valo lähti 18 sijasta hakemaan estettä 19. Oli jo ponnistamassa väärälle hypylle, mutta ihme kyllä Valo oli taas niin kiltti ja tuli takaisin kuin karjuin. Näin pääsimme ensimmäistä kertaa SM-finaaliradalle. Vaikka mielestäni meno tuntui tahmealta vesisateessa ja lammessa juostessa, aika oli kuitenkin valumisesta huolimatta varsin hyvä ja tuolla radalla olimme yhdeksänsiä.

Iltapäivällä sitten aurinkokin oli tullut esiin kun starttasimme Kari Jalosen finaaliradalle. Fiilis oli mulla älyttömän hyvä ja jännityskin vain mukavasti kihelmöi. Olin päättänyt, että mitään ei varmistella vaan vedetään kaikki tai ei mitään -asenteella. Valo oli ihan liekeissä, taisi sekin aistia jännityksen. Valitettavasti Valo otti A:lta kontaktivirheen, ja tiputti vielä muurin palikankin joten radalta lopulta 10. Noita kontaktivirheitä on tullut lähiaikoina todella vähän, edellinen vähintään puoli vuotta sitten, mutta milloinpa se sitten tulisi ellei SM-radalla :D Olin päättänyt luottaa Valon kontakteihin, enkä jäänyt vahtimaan pysähdystä. Muurin palikoita taas Valo ei ole tainnut tiputtaa ikinä, joten olihan nuo virheet vähän harmillisia mutta tällaista tää on.

Aika oli kuitenkin tuolla radalla hyvä, neljänneksi nopein! Kakkosesta jäätiin 0,34 s ja voittajasta 0,75, joten kyllähän mä olen aivan äärettömän tyytyväinen. Ei juurikaan edes harmittanut radan jälkeen, oli vain niin saakelin siistiä tehdä rataa Valon kanssa ja mennä niin täysiä kuin mahdollista. Ja olihan tämä nyt tällä valmistautumisella ja kunnolla ihan yläkanttiin vedetty suoritus. Lopullinen sijoitus oli siis 26./272. Vähän meinasin jäädä paikoilleni viimeisen putken jälkeen ja Valo ehti jarruttaa ennen takaakiertoon lähetystä, ja lopussa tuli kaarrosta valssissa mutta muuten rata meni linjoiltaan aika nappiin.

Päällimmäiseksi jäi siis mielettömän hyvä fiilis ja onni tuosta koirasta. Tekemisessä on vielä puutteita, mutta kivaa oli saada välähdyksiä onnistumisista ja siitä mihin ne voivat riittää. Nyt on hyvä fiilis lähteä karsintoihin jatkamaan siitä mihin jäätiin. Tämän kauden odotukset tulostasosta on joka tapauksessa ylitetty roimasti, joten kaikki mitä mahdollisesti seuraa tämän jälkeen on vain plussaa. Oli kyllä mukava viikonloppu.

Jalla puolestaan osallistui lauantaina Nooran kanssa Nuori border -päivään Tampereella, eli nuorien bordereiden epäviralliseen näyttelyyn. Jallalle ei omassa luokassaan menestystä tullut, mutta Jalla oli hienosti mukana Villin jälkeläisluokassa, joka oli BIS, ja kasvattajaluokassa, joka samoin oli ROP! Mainio päivä Nooralle! 

sukukokous :)

Fidaria ja huoltoa

Tällä viikolla käytiin pari kertaa treenaamassa, ensin taas putken ohituksia ja toisella kerralla kontaktit läpi. Putken ohituksista sujui nyt vaikeatkin versiot. Viikonlopun ratatreenissä kuitenkin huomasin, että on se putkiin lähtö vielä aika herkässä. SM:ssa täytyy tosissaan ottaa huomioon kaikki putket, jotka ovat vähänkään lähettyvillä... Nyt esim. lähti takaakiertoon lähettäessä takana siintävään putkeen, mitä en osannut ottaa huomioon, ja hulahti myös yhdestä valssista läpi putkeen.

Kontaktitreenit menivät ok, kontaktien osalta. Nyt vaan pitäisi viimeistään muistaa, että Valon treenatessa kentältä pitää eliminoida kaikki maksiesteet pois. Tein siis keinua, kun Valo kävi keinulta lähtiessä hyppäämässä kauempana hyvin väljästi asetellun maksi-pituuden, kompastui viimeiseen palikkaan ja heitti kuperkeikan. Ei näyttänyt, että olisi käynyt kuinkaan, mutta treenit loppuivat arvatenkin siihen. Valohan saattaa siis hypätä maksikorkeudella olevia hyppyjäkin jos sattuvat eteen, joten kyllä mun pitäisi jo tietää että muut kuin treenattavat esteet pitäisi kentältä ottaa pois tai vähintään laskea korkeudet. No hyvä muistutus taas siitä. 

Väinö oli mukana ja leikki Ilen kanssa viereisellä kentällä, ja Jallakin pääsi leikkimään kentälle :)

Lauantaina mulle tarjottiin puoli-ilmaista äkkilähtöä Fit Dog -leirille Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin treeniin, ja koska Valo vaikutti olevan ok, päätin lähteä vetämään viimeistelytreenit. Jounin treeni olikin ok, ja kellotellessa taas varmistui että yleensä Valolle on nopeampi ratkaisu vetää pitempää kautta suoremmin kuin lyhempää täyskäännöksellä. Oma rytmi oli kyllä aika hakusessa. Mulla on ollut lähiaikoina leikattu polvi tosi kipeä, tai oikeastaan koko vasen puoli kropasta, kun en ole käynyt hoidattamassa itseäni lähes puoleen vuoteen. Nyt en enää ehdi ennen SM-kisoja, mutta olisi kyllä ihan pakko käydä laittamassa ruoto suoraksi, kun virheasennosta johtuvat jutut näkyy kyllä jo liikkeessäkin.

Treenilistalle Jounin treenistä japanilaiset välistäveto (tai takaatyöntö) suorilla. En meinannut ensin saada rytmistä kiinni, mutta hyvin ne jo lopuksi sujuivat. Treeni oli kyllä mun makuun liian pitkä oman ja koiran jaksamisen kannalta, olisi parempi jakaa noin pitkä pätkä kahteen osaan mutta vissiin aikataulut puskivat vähän päälle. Kiva rata kuitenkin.

Isabellen treenistä jäikin sitten vähän kurjempi fiilis. Jäätiin hinkkaamaan vippausta, aivan liian pitkäksi aikaa. Mun olisi pitänyt osata sanoa, että siirrytään eteenpäin. Valo siis kääntyi yhdessä vippauskohdassa väärään suuntaan ja kun se pari kertaa pääsee kohdan väärin tekemään, sitä on ihan hyödytöntä samassa sessiossa hinkata kun jää sellaiseen luuppiin. Sitten kun aloitettiin vippauksen opettelu alkeista palkkaamalla esteen eteen suoraan tulosta, mun hermot ei meinanneet oikein kestää. 

Lopulta vaihdettiin ohjaus valssiin ja jatkettiin rataa, mutta mulla oli fiilis niin kadonnut noihin peräkkäisiin epäonnistumisiin, että koko lopputreeni tuntui menevän ihan harakoille. Päällimmäiseksi jäi siis sellainen olo, ettei osata mitään, joten olis kannattanut jättää ohjatut ratatreenit vain välistä ja lähteä arvokisoihin viime kisojen hyvällä fiiliksellä. :D Isabelle oli siis tosi mukava eikä koulutuksessa vikaa, mutta mä en usein kestä itse yhden kohdan hinkkaamista varsinkaan kun edistystä ei siinä hetkessä tapahdu. Olin vielä niin huonolla energialla, kun treeniin tuli niin äkkilähtö etten ehtinyt syömään koko päivänä, että ei se ainakaan auttanut asiaa. Ei sen aina tarvitse olla iso asia, että fiilis kuolee ja treeni menee pilalle. No, tämä on taas itselle kehitettävä asia, itsestähän se on kiinni. Koiralla kyllä on hermot kohdallaan, mutta itse en taida olla sen suhteen vielä ihan jalostuskelpoinen yksilö. :)

Toisessa kohdassa radalla vippauksessa ei sitten ollut mitään ongelmaa. Laitetaan sekin nyt kuitenkin sinne treenilistalle...

Vähän katsoin Valon liikkumista niin että näytti minusta hieman jäykältä ja tuo vasuriin kääntyminenkin hiukan työläältä. Tänään Valolla oli sitten osteopatia Mankisen Johannalla, ja olihan tuolla oikealla puolella yhdessä kohdassa kireyttä ja vasemmalla SI-alueella vähän laiteltavaa. Joten ei ehkä kumpikaan oltu viikonlopun treeneissä ihan parhaimmillamme. Ei mitään suurta remppaa onneksi kuitenkaan.

Näillä eväin sitten lähdetään SM-kisoihin. Lauantaina vuorossa joukkuekisa, jossa siis edustamme HSKH:ta ja startataan ensimmäisenä koirakkona, ja sunnuntaina on yksilökisan vuoro. Tsemppiä ja iloista mieltä kaikille SM-kisoihin! Muistetaan olla onnellisia mahdollisuudesta kisata näiden parhaiden kamujemme kanssa :)

Jalla

Jalla Jalla! ja muita kuulumisia

Ihan hirvittävän pitkä tauko kirjoittelusta takana. Johtuu osittain siitä, ettei ole ollut kauheasti kirjoitettavaa kun kevään aikana ajanpuute oli akuutti ongelma erinäisten projektien vuoksi. Ihan kaikki muu oli paitsiossa enkä ehtinyt ja jaksanut tehdä agilityakaan kuin viikkotreenit Jennalla. Nyt on pahimmat kiireet takana, ja muutaman kerran on ehditty Valon kanssa jo treenaamaankin. Aihetta nimittäin on. On käyty parit kisat tässä kevään mittaan, ja viimeisimmissä huomasin että Valo oli ihan hirvittävän taantunut. 

ATD:lla se veteli kaikkiin putkiin jotka olivat vähänkään jossain esillä, eli putken ohitukset, jotka oltiin hiottu jo tosi hyviksi, oli ihan kuraa. Harmitti. Niitä on nyt sitten treenattu muutama treeni, ja eka treenissä Valo alkoi jo muistaa miten homman pitikään mennä, ja viime treeneissä tuli enää muutama yksittäinen virhe vaikeimmissa kohdissa. Mutta selkeästi alkoi jo kuunnella, ja erottelukäsky alkoi toimia.

Kun oltiin tehty kahdet treenit, käytiin KAT:n kisoissa tekemässä neljä Viitasen rataa. Yllätyin ihan itsekin, kun tässä kunnossa vedettiin triplanolla sijoin 2./2./1. :) Tuli testattua vaikeampiakin juttuja, kuten kepeillä alkuun jäänti ja hyvin meni. Viimeinen rata sitten meni aika plörinäksi, mutta mukavaa että oltiin yhdessä noinkin hyvin kartalla.

Eilen kisattiin HAU:lla kaksi rataa, joista toinen oli yksi huonoimmista, ja toinen yksi parhaimmista koskaan. Eka radalla siis Valo tuli kakkosesteellä pakkovalssista läpi ja ryntäsi putkeen. Rata loppui siihen ja sylissä ulos. En voi nyt yhtään katsella sormien läpi noin röyhkeää putkeen sinkoilua tässä vaiheessa kautta. Ärsytti, mutta ei enää kauaa kun Valo teki ihan hurjan hienon suorituksen Jari Suomalaisen hypärillä. Profiili oli kuin Valolle tehty, kun päästiin hyödyntämään keppiosaamista ja putkiin irtoamista. Lopussa en ehtinyt persjättöön ja siinä olin vähän tiellä, mutta muuten Valo pääsi etenemään hyvin. Radasta jäi kyllä tosi hyvä ja mukava fiilis ja hyvä niin, koska ei päästä enää kisaamaan ennen SM-kisoja.  Alla video.

C-hyppy

Kuva: Ossi Lehtinen

Kuva: Ossi Lehtinen

Kuva: Ossi Lehtinen

Valo oli muuten myös HSKH:n vuoden minikoira, käytiin pokkaamassa palkinto tuossa taannoin. Kiva juttu :)

Väinölle kuuluu hyvää. Se kävi juuri silmätarkissa, ja simmut olivat pysyneet ennallaan. Osteopaattikaan ei ole löytänyt kummempaa, joten hyvin juuri 8 vuotta täyttänyt herra porskuttaa :)

Jalla ja Väinö

Sitten tämä uusin tulokas. Kaiken kiireen keskellä poikien seuraksi muutti Jalla, Noway's Drop The Mitts. Jalla on syntynyt 19.1. ja on siis ystäväni Nooran kasvatti ja Valon siskon Villin pentu. Jalla on todellakin suunniteltu pentu, muutama vuosi nimittäin mietittiin, mistä löydettäisiin kiva uros Villille. Lopulta bongasin mielenkiintoisen uroksen, jota ehdotin Nooralle. Koirahan olikin Nooralle jo tuttu, Noora on aikoinaan asunut samassa taloudessa ja esittänyt tätä herrasmiestä, Kierania, kehissä. Noora siis tunsi koiran hyvin ja piti siitä kovasti, ja päätös oli sillä selvä - syksyllä Noora otti Villin kainaloon ja lensi tuohon lähes naapuriin eli Kanadaan, jossa Kieran siis asuu :D

Jalla 8 vk. Kuva: Riikka Sirén

Sinänsä ajatus kolmesta koirasta ei vielä houkuttanut, mutta kun Villi astutettiin, niin pakkohan mun oli silloin pentu ottaa. Kieran (Ganymede's Pendragon) on siis samasta kennelistä kuin Valon ja Villin isä Hotti, joka vain on ihan mahtava borderi kaikin puolin. Kieran on kohta 11-vuotias, ja luustoltaan täysin terveeksi tutkittu eikä jälkeläisissäkään ole tiettävästi ongelmia. Mm. silmätkin tsekattiin taas ennen astutusta, ja täysin terveet olivat edelleen. Luonteeltaan hurmaava ja upea liikkuja, ja rakenteellisesti minua suuresti miellyttävä. Kieran on myös kooltaan sellainen kuin borderiuroksen kuuluisikin olla, helposti spännättävissä ja painaa muistaakseni n. 7,5 kiloa. 

Villi itsehän on ihan hirvittävän nopea aksakoira, ja kääntyy ihan postimerkin päällä. Villillä vain katkesi n. 5 kuukauden ikäisenä etujalka perheen bordercollien kanssa leikkiessä, ja kiivaimman kasvuvaiheen ollessa käynnissä jalka jäi leikkauksesta huolimatta lyhyemmäksi kuin toinen. Villi ei paljon itseään radalla säästele, eikä lopulta kestänyt etenkään A:n toistoja jumimatta, joten turvatakseen kivuttoman elämän Sanna päätti ettei se jatka agilitya. Villinkin luonne on täyttä kultaa. Pidän kyllä Valon suvusta ihan hirvittävästi varsinkin noiden luonteiden vuoksi. Eipä sitten ollut vaikeaa päättää, yhdistäisikö nämä ominaisuudet toisiinsa, ja näin Villille lopulta syntyi kuusi pentua, 2 narttua ja 4 urosta.

Jalla 4 kk

Jalla on nyt siis noin 5 kuukauden ikäinen, ja olen pitänyt siitä ihan valtavasti. Se on ensimmäisestä yöstä lähtien nukkunut täydet yöunet rauhassa, kertaakaan tekemättä tarpeitaan sisälle. Muutoinkin se on jo pitkään ollut lähes sisäsiisti. Kun sen laittaa häkkiin vaikka autossa, se alkaa välittömästi nukkumaan. Kävimme juuri Oulussa, ja se nukkui koko matkan sekä mennessä että tullessa, välillä vain kävi tarpeillaan ja jatkoi taas unia. Se on ahne, ja sitä ei tarvitse houkutella leikkimään. Se tykkää kaikista leluista ja jahtaa ja repii kanssani mielellään. Alusta asti mua on hämmästyttänyt se, miten nopeasti Jalla oppii. Naksuttelu aloitettiin pian sen jälkeen kun Jalla kotiutui, ja jo ihan pienenä se oppi nopeasti itse tarjoamalla monia temppuja.

Jallan kanssa on edetty todella maltillisesti. Lähinnä on tehty temppuja ja käyty metsälenkeillä. Agilitykentällä on käyty joitan kertoja leikkimässä, mutta mitään esteisiin liittyvää ei ole vielä tehty putkea lukuun ottamatta. Jalla siis on ollut mulla joskus mukana kun olen rakentanut rataa omalle ryhmälle, ja siinä juoksennellut itsekseen putkiin. Samoin pari kertaa on mennyt putkeen Valon perässä, jolloin kuuluu aina tomera räksytys. Viime viikolla tehtiin ensimmäinen agilitytreeni jos sitä voi siksi sanoa, juoksin siis käsi ojossa putkea kohti ja Jalla juoksi putkeen pari kertaa :D Lisäksi on temppuna tehty puomin alastulolle hakeutumista, siis ihan maan tasosta, ja näin neljän kerran jälkeen sinnehän tuo menee napottamaan mun sijainnista riippumatta. Fiksu likka.

Jalla 4,5 kk. Kuva: Satu Tuomela

Valonkin kanssa edettiin aika maltilla, mutta kyllä se Jallan ikäisenä oli jo tehnyt takaakiertoja sun muuta. Nyt vain tuntuu, että mulla ei ole mitään tarvetta ottaa esteitä vielä kuvioihin, vaan rakennetaan pohjia ihan hissukseen muilla tavoin. Olen siis ollut tähän asti tosi tyytyväinen siihen mitä sain. Noora teki ihan mielettömän pohjatyön pentujen kanssa, ja Jallankin hermot vaikuttavat olevan rautaa. Se myös keskittyy tekemiseen todella hyvin eikä hösellä tai hermostu. Rakennekin mua miellyttää, mitä tuosta keppihevosesta nyt selvän saa. Jalkaa riittää niin kuin toivoinkin, ja Jalla ei onneksi ole mikään mörssärimalli, mutta muutama sentti saisi toki vielä tulla korkeutta :) Toivottavasti kaikki menee jatkossakin Jallan kanssa kivasti. 

Kuva: Satu Tuomela

Multa on muuten paljon kyselty miten koirat tulevat keskenään toimeen, ja tosi hyvin tulevat toimeen. Väinö etenkin on ihan onnessaan, leikittää Jallaa kovasti ja nukkuvat sylitysten. Valo  ei vielä hirveästi alennu pennun kanssa leikkimään, mutta kiltti on sekin ollut. Ihanasti koko porukka siis tulee toimeen keskenään, ei tarvitse onneksi ollenkaan olla huolissaan.

Tyypit <3

Tuli nyt sitten jäätävä romaani, yritän jatkossa kirjoitella taas useammin, ja lyhyemmin :)