keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Triploittain kämmejä ja vähän onnistumisiakin

Lauantaina oli oman seuran kisat Ojangossa. Arto Laitisen agiradat ja Anders Virtasen hypäri. Mua väsytti ja jaloissa vähän painoi. Eka radalla yliarvioin oman ehtimiseni. Piti tehdä takaakierto-persjättö, olin kammottavan myöhässä, onnistuin vielä pelastamaan Valon viereiselle esteelle vippauksella mutta myöhästyin sitten taas jatkosta, jolloin Valo taittoi puomille keinun sijasta. Muuten rata meni hyvin ja pysäytin Valon A:lle, saatiin siis hyvä kontaktitreeni.

Toka radalla mun persjättö oli (taas) myöhässä, ja Valo ampaisi parit ekstrahypyt :) Olis pitänyt valssata.

Viimeisellä radalla mulla sekosi pasmat ihan totaalisesti kun Valo tiputti ensimmäisen riman. Tätä täytyy työstää, siis etten jää hämmästelemään asiaa vaan jatkan hyvällä sykkeellä. Koko rata meni himmailuksi ja olin ihan hämilläni. Lopussakin otin suunniteltua isomman etumatkan keinulle, enkä enää osannut päättää vedätänkö vai jäänkö viereen, heh heh. Psyyke levisi keinun jälkeen enkä enää ohjannut kahta viimeistä hyppyä. Totaalinen mental case -olo tän radan jälkeen :D En tiedä miksi rima tippui, menee varmaan tilastorimaksi.

Videolla kaksi viimeistä rataa, ekaa ei kuvattu.


Eilen Jennalla oli tosi kiva rata. Eniten ongelmia meille tuotti hypylle 4 vienti. Yllättävän pitkälle sai viedä, että koira oikeasti luki hypyn eikä mennyt suoraan putkeen. Ei lukenut hyppyä ihan esteeltä 3 lähettäessä. Oli ihan kahdesta askeleesta kiinni tämä ero. Tämä kohta kun saatiin plakkariin, taidettiin vetäistä rata nollana. Tai no, ei ihan koska ohjasin Valon viimeisen hypyn ohi.

Ohjasin esteen 9 ensin takaakierto-persjättönä, mutta hyvin sinne ehti myös pakkovalssiin. Jarrun kanssa Valo kääntyi 8-putkelta hienosti. Juoksin ensin helposti persjätön esteelle 15, mutta harjoiteltiin tähän muitakin vaihtoehtoja, jotka tulikin tarpeeseen kun jalat ei enää liikkuneet :D Veto ei edes välijarrulla edelleenkään toimi Valolle, minkä kyllä tiesinkin. Tällaiseen kohtaan ehdottomasti puolivalssi. 

Kepeille ohjasin ensin leikaten, jatkossa persjätöllä ja kaikki toimi. Este 22 oli siinä paljon enemmän tyrkyllä. Kepit oli ihan seinää päin, ja Valo pysyi kepeillä kyllä hyvin. Menin valmiiksi pakkovalssiin putkelle 21. Hypylle 25 piti tosiaan käyttää vastakättä apuna. Näissä sivuttaisissa pitää muistaa, että Valo saattaa huitaista ohi jos olen jäljessä. Vastakäden kanssa ei ongelmia tässä.

Valo ei kertaakaan rallattanut vääriin putkiin, vaan seurasi upeasti ohjausta. Ennen ei olisi kuuna päivänä kääntynyt hypyille esim. kohdissa 8-9 ja 16-17, nyt ei edes kuikuillut putkiin päin.

  • Putkiansoissa puolivalssi
  • sivuttaishypyillä vastakäsi, jos itse jäljessä

Rata Jenna Caloander

Tänä viikonloppuna ei taas kisata, ensi viikonloppuna ehkä.

tiistai 10. marraskuuta 2015

I-HAH:n kisat ja Jennan tiistaiset

Lauantaina kisattiin Ojangossa. Molemmat agiradat Esa Muotkan käsialaa. Eka radalla valitsin alkuun kauempaa takaakiertoon lähetyksen ja leikkauksen pituudelle, koska tiesin että mulla tulee valssista kiire ja Valo kääntyy pussista mua kohti. Monilla tulikin tässä ongelmia, mutta leikkaus toimi mielestäni hyvin ja käänsi hyvin. Olisin ehtinyt myös persjättöön pussin taakse, mutta väli siinä oli vähän lyhyt joten valitsin leikkauksen. Rata oli muuten ihan ok, mutta Valo otti pitkästä aikaa A:lta vitosen, voi plaah. En nähnyt suoritusta ihan kunnolla ja päätin jatkaa rataa. 



Toka rata oli suoraan helvetin syvimmistä syövereistä. Valo karkasi taas lähdöstä. En todellakaan ymmärrä miksi, mutta jatkoin rataa. Tai siis yritin jatkaa. Siitä se sitten lähti :D Kepeiltä singottiin pimeään putkikulmaan jonnekin huitsiin asti, puomilta jatkettiin ilman lupaa ja päällejuoksun sijasta ampaistiin putkeen. Siihen oli pakko lopettaa ja kannoin Valon radalta. Oli kyllä semmoista sirkusta tuo rata että huhhuh. Jos jotain opin niin sen, että en todellakaan jatka enää rataa jos Valo karkaa. Oikeasti, tulkaa mukiloimaan mut jos näette mun vielä tekevän niin. 

Pitkään aikaan ei ole suoraan sanottuna v*tuttanut niin paljon kuin tuon radan jälkeen. Meillä oli edellisyönä taloyhtiössä vesivahinko, ja nukuin ehkä 2 tuntia. Kun sain viimein unta, heräsin siihen kun Väinö oksensi mun jaloille. Joten pakko myöntää, ettei hirveästi riittänyt huumoria tuon radan jälkeen. Onneksi ketutus ei kuitenkaan kestänyt kauaa.

Viimeinen rata oli Sari Mikkilän kiva hypäri. Se sujui ihan kivasti, mutta menin kyllä varovaisesti ja vähän varmistellen, sattuneesta syystä :D Pelkäsin, että Valo sinkoaa jo neljännen hypyn sijasta putkeen, mutta olikin nätisti mukana. Keppien jälkeisellä päätyhypyllä tuli turhan iso mutka, ja toinen vielä isompi viimeisen putken jälkeen. Se olisi kyllä pitänyt ohjata tiukemmin, pitääpä treeniä vastaava. Tuloksena kuitenkin nolla sijoituksella 2./39. Onneksi noita nolliakin on nyt alkanut jonkin verran tulla, onhan se kivaa! :) Vaikka edelleenkin enemmän tulee jotain muuta kuin nollia.


Tänään Jennan treeneissä kelloteltiin Valolle eri vaihtoehtoja. Pääsin nyt tekemään alun kepeille pakkovalssin, joka siis oli tarkoitus tehdä jo vikonlopun kaaosradalla... Se meni Valolla joka kerta tosi hyvin. Jättäydyin taakse (kepeiltä lähdettiin piirustuksessa olevaan putkeen 1). Toisena vaihtoehtona keppien oikealle puolelle jäänti eli tönäisy kepeille ja loppuun sylkkäri. Kolmanneksi tehtiin vielä veto kepeille, eli leikkasin oikealla kädellä ja jättäydyin taas keppien päähän, ja vaikka sekin ohjaus näytti tosi sujuvalta, oli se selvästi hitain. Nopein oli sylkkäri, tietty kun pääsee vieressä vedättämään, mutta pakkovalssi oli myös ihan ok ratkaisu ja nyt ainakin näytti, että sen kyllä saa myös onnistumaan.

Toinen kellotettava kohta esteet 2-6. Valitsin itse ohjaukseksi takaakiertoon viennin ja saksalaisen esteelle 4. Jenna pisti tekemään takaakiertoon lähetyksen esteen 2 kohdalta, ja pakkovalssin esteelle 4. Nämä olivat eka kellotuksella sadasosalleen yhtä nopeita, heh. Kun tein pakkovalssin enemmän niin että menin paremmin valmiiksi esteen taakse, ohjaus oli lähes 0,4 sekuntia nopeampi kuin saksalaisella, vaikka näytti että Valo kaarratti paljon enemmän esteellä 3. Linja kuitenkin oli sen verran parempi neloselle, että ohjaus oli nopeampi. 

Loppuradalla tehtiin mm. onnistuneita sylkkäreitä ja putkien ohituksia. Kepeille mentiin vielä toisesta päästä kuin alussa, putkesta, eli pääsin vielä yrittämään vasemmalta tönäisyä kepeille ja takaa juoksua. Ensin lähti kyllä kepeiltä kesken, kun vähän taas hötkyilin. Tehtiin muutama kerta ja Valo teki hyvin. Kivat treenit taas ja mukava oli kellotella pitkästä aikaa, vähän tuli yllätyksiäkin. Tänä viikonloppuna lepuutellaan eli pidetään taukoa kisoista.

Kellotettavat kohdat suurin piirtein :)

perjantai 6. marraskuuta 2015

Tämän viikon treenit ja Väinön tsekkaus

Tiistaina Jennan treeneissä Valo teki taas hyvää työtä. Pakkovalssijaakotuksessa, josta piti lähteä äkkiä liikkelle, meinasi ensin jäädä vähän käteen. En ole vieläkään tottunut, ettei se sinkoilekaan mihin lystää. Sama juttu tuli esiin yhdessä pitkän viennin takaakiertokohdassa. Ensin lähdin japanilaisesta niin pian kuin suinkin työntämään takaakiertoon kauemmas, mikä aiheutti rytmin katkosta ja siksi jopa kieltoja. Kauhean vaikea ajatus, että tuollaisessa kohdassa, jossa näennäisesti on kiire, pitikin (ja erityisesti pystyi) hieman odottaa jotta pääsi koiran kanssa yhtä aikaa takaakiertoon. Niin paljon sujuvampaa, vaikka kyseessä vain kymmenysten ero omassa liikkeessä. 

Eräs kohta sujuikin paremmin lyhempää kuin ensin opettelemaani pitkää kautta, ja sain Valon vaivatta työnnettyä pienestä kulmasta niistopersjättöön. Jenna ehdottikin, että koska Valo kulkee nykyään jo niin hyvillä linjoilla eikä enää sinkoile ohjauksesta, voisin ruveta kokeilemaan sille kisoissakin lyhyemmän reitin vientejä. Pitää ruveta kellottamaan vaihtoehtoja.

Valssit sujuivat hämmentävän hyvin. Radalla oli oikea hyppysykerö, eikä tuottanut edes tuskaa. Päästiin myös keppisulkeisiin ja pääsin kokeilemaan samantyylistä vientiä kuin viime kisoissa, eli persjättö putken jälkeen, työnsin avokulmaan ja juoksin keppien takaa yli. Vai mikäs se oikea termi tälle nyt sitten olisikaan :) Ei ongelmaa. Tein kepit myös samoin tönäisten avokulmaan, mutta teinkin loppuun poispäinkäännöksen (tai oikeastaan sylkkärin), ja kolmantena vaihtoehtona leikkasin kepeille ja jäin odottamaan keppien alkupäähän, jotta sain etumatkaa puomille. Kaikki vaihtoehdot onnistuivat kerrasta, mutta kisoissa saattaisin jopa valita sylkkärin kepeille, jotenkin se tuntuu hyvältä vaikkei sitten vielä ihan vuorenvarmalta ohjaukselta, kun vähemmän on niitä tehty. Putki-puomi -erotteluissa ei ongelmaa.
  • Pakkovalsseista nopea lähtö
  • lyhyemmät reitit
  • maltti odottaa koiraa



Eilen kävin pitkästä aikaa Rosan kanssa treenaamassa aamulla. Jotain kehitystä siinäkin, ettei aamuherätys tuntunut edes niin kamalalta tällä kertaa. Valolle ensin putkihärkkiä, eli hypylle päällejuoksukohtia putki takana. Sen jälkeen rallia, jossa välillä ohjasin putkeen, välillä takaakiertoon putken edessä olevalle hypylle. Laitoin hypyn niin lähelle putkea kuin mahdollista, Valo joutui todella pujahtamaan takaakiertoon aivan putkensuiden ohi. Nämä menivät ihan älyttömän hienosti, ei ainoatakaan haksahdusta, Valo kuuntelee suullisen käskyn näihin aivan äärettömän hyvin. Uskomatonta, että se on sisäistänyt tämän asian tuolla tasolla. Pakko sanoa, että en olisi voinut kuvitellakaan.




Valolle tein myös puomia targetilla, muutaman A:n pysärin, ja lopuksi naksuttelin keinua, jossa Rosa olikin hyvänä apuna. Rosa palkkasi ensin päähän mun jäädessä taakse, ja asteittain "siirrettiin" Rosaakin taaemmas seisomaan, ja Valo hakeutui silti hienosti keinun päähän. Keinu on selkeästi kehittynyt, vaikka työtä siinä vielä on. Paikka on ollut Valolla nyt hyvä, se ei tarjoa 2on2offia mutta menee kuitenkin keinun päähän. Huomenna kisataan, vähän turhan aikaisin aamulla mutta kivaa päästä taas baanalle.

Käytin Väinön eilen lääkärissä. Se on nyt jo pitempään juonut ihan hirveästi, suorastaan pakkomielteisesti. Se on aiemminkin heijastanut stressiä juomiseen, ja epäilin sen tekevän samaa nytkin, mutta en tiedä mitä se stressaa. Se saa aktivointia ja ulkoilua, kotona on rauhallista, sen ei pitäisi olla jumissa tai kipeä, hyppää ja liikkuukin vaivatta, ja ruoka on tarkkaan mietitty. Koska se kuitenkin juo päivittäin todella paljon, päätin tutkituttaa sen.

Väinöstä otettiin verinäytteet ja pissatesti, sekä tutkittiin korvat, hampaat ja kroppa tunnustellen. Sydän- ja keuhkoäänet olivat normaalit. Todettiin, että on hoikka ja hyvässä lihaskunnossa. Verikokeessa kaikki arvot olivat normaalit, samoin virtsassa. Ei siis pitäisi olla ainakaan cushingia, kilpparia tai diabetesta. Eikä mitään muutakaan, koska mitään poikkeavaa ei siis löytynyt. Koska Väinö välillä myös nuoleskelee, sille päätettiin kokeilla mahahapposalpaajaa, josko juominen johtuisi mahanärsytyksestä ja yrittäisi juomisella "sammuttaa" poltetta. Jos oireet eivät viikossa hellitä, tehdään kuitenkin virtsatietulehdustesti, jota ei nyt voitu tehdä koska näytteeseen oli päässyt jokin roska. Lääkäri kuitenkin sanoi, että mikään ei viittaa bakteeritulehdukseen. 

Katsotaan, onko lääkkeestä apua, vaikka vähän epäilen että kyseessä ei ole mikään mahajuttu vaan enemmänkin jokin Väinön pään sisäinen asia. Siihenkin lääkärillä kuulosti olevan jotain ehdotuksia, mutta näihin palataan kunnes muu on suljettu pois.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Haamukisat Vantaalla

Viikonloppuna kisasin peräti kuusi starttia SISU:n haamukisoissa Ojangossa. Molempina päivinä olin myös ennen omia ratojani katsomassa maksit, kun kasvikset olivat kisareissulla kyläilemässä, joten väsymys eilen illalla oli jo melkoinen. Tulosrivi taisi olla hyl, 5, 0 (2./40), hyl, 10, hyl. Siis vain yksi nolla kuudesta, mutta toisaalta viimeistä rataa lukuunottamatta selvittiin pikkuvioilla. Nollaradalla Valolla oli yllättävän kivat linjat, ajattelin ettei rataprofiili ole yhtään sille sopiva. Ei kulkenut niin täpäkästi kuin viime viikonloppuna ja viimeisellä putkella jäin katsomaan tippuiko edeltävä rima, sekosin ja lähes ohjasin Valon väärälle hypylle, mutta muuten ihan sujuva ja hyvä rata :D

Tehtiin Sannan kanssa teemakynnet kisoihin ;D
Ehkä eniten jäi harmittamaan sunnuntain hypäri, jossa alku sujui oikein kivasti, mutta unohdin jarrun ja haltuunoton hypylle ennen putkea, ja Valo sujahti putkeen ennen aikojaan. Myös lauantain Leen radalla nolla oli lähellä, Valo taisi lähteä puomilta hakemaan vähän putkea ja ajautui hypyn taakse mistä 5. 

Sunnuntaina Zsofin radalla otin radan keppitreeninä ja otin kepeillä ihan tietoisen riskin. Olisin voinut nössöillä ja vetää kepit vaikka pituudelle leikaten, mutta halusin kokeilla juosta yli ja testata kepeillä pysymisen. Lähdin hitusen liian aikaisin liikkeelle ja Valo tuli kepeiltä ulos. Lopulta kohta onnistui, mutta kepeiltä siis 10. Kontaktit olivat kuitenkin eka rataa lukuunottamatta ihan hyvät. Eka radalla olivat turhan hulakat ja käskytin tiukemmin lopuilla radoilla. Taisi ottaa eka radalla keinulta vitosen. Videolla muut radat paitsi ensimmäinen ja viimeinen.

Treenilistalle kisoista:
  • putki sivusuuntaisen hypyn takana!!! Otti kahdella radalla samanlaisen virheen, eli ei hypännyt päällejuoksuhyppyä vaan juoksi putkeen.
  • vielä vahvistusta keppien aloitukseen ja vaikeimpiin juttuihin. Eka radalla meni taas oikein umpikulmaan sisään ja taittui siitä 3. väliin :( Nämä alkaa jo kovasti harmittaa.
  • Aikainen liikkeellelähtö takaakierroista (saksalaiset)
  • poispäinkäännökset
  • japanilainen
  • välijarru tarkkuutta vaativissa kohdissa 



Torstaina ennen kisoja kävin tekemässä vähän putkijarrua ja Kermisen radan kertausta yhdistettynä kuvioon, jonka bongasin eräästä Lee Gibsonin ratapiirustuksesta, ja jossa siis kepeiltä tultiin pituuden ja parin hypyn yli keinulle. Vaihdoin vain pituuden renkaaseen. Ohjasin kuvion hyppyjen molemmin puolin, ja leikkaus oli hitusen hitaampi koska Valo teki siinä pienen mutkan minuun päin. Leikkauksiakin pitäisi treenata enemmän. 



Väinö


tiistai 27. lokakuuta 2015

Jarruja ja sylkkäriä

Tänään pääsimme pitkästä aikaa Jennan treeneihin. Ensin näytti, että juosta kyllä saa, mutta loppujen lopuksi päästiinkin aika helpolla kun pystyin lähettelemään Valoa hyvin. Valo teki heti eka vedon nollana läpi, kivaa! Oikeastaan ainoa puuttumisen arvoinen asia oli putkijarru. Meinasin taas saada Valon lähes kieltämään ennen putkea liian vahvalla jarrulla, niin uskomattomalta kuin se Valon putkihistorian tuntien kuulostaakin. Jenna halusi sitten, että katsotaan kunnolla meille nyt sopivin tyyli tehdä jarru.

Jos Valon sijainti on puolikin metriä ennen putkea jarrun tehdessä, se jarruttaa, kiihdyttää ja jarruttaa taas eli häviää aikaa. Saati että ainakin treeneissä noin vahva jarru on jo nykyään liikaa. Treenattiin jarrua niin, että teen sen silloin kun Valon kuono on menossa putkeen, eikä yhtään aiemmin. Jarruna mulla on vastakäsi ja rintakehän kääntö Valoa kohti sekä sihahdus. Pakko myöntää, että toimi ihan törkeän hyvin. Valo humpsahti vauhdilla putkeen ja kääntyi joka kerta hyvin ulos. Pitää olla nyt tarkempi, etten tee jarrua liian aikaisin.

Lauantain hypärillä jouduin tekemään jarrun ollessani jo kauempana putkella, eikä se toiminut niin hyvin. Treenattiin nyt siis jarrua myös ollessani sijoittuneena kauemmas. Kauempana ollessani jarrun on oltava vahvempi. Tein siis kunnon jarrun ja otin askeleen Valoa kohti ennen sen putkeen menoa, ja toimi hienosti. Tätä pitää treenata lisää niin, että saisi sen toimimaan vaikeimmissakin kiirekohdissa sujuvasti. 

Alla olevassa kohdassa alkuperäisessä radassa este 3 mentiin valkoisen numeron mukaan, edestä. Kohta oli siis keskellä rataa. Katseltiin, miten kohta ohjattaisiin jos este mentäisiinkin takaa. Yritin ensin muutaman kerran poispäinkäännöstä, ja se ei toiminut Valolle yhtään. Koitettiin sitten sylkkäriä. Välijarrun kanssa sylkkäri toimi tähän Valolle tosi hyvin. Pitää vain harjoitella niitä sylkkäreitäkin enemmän, että ohjaus lähtisi itseltäni luontevammin. Käytän todella harvoin poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä, vippauksia en juuri koskaan. Niitä voisi kyllä treenata enemmän. Laitetaas listan jatkoksi... Ja se välijarru! Se toimii Valolle superhyvin, ja mun täytyy muistaa myös käyttää sitä tarvittaessa.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voitolla yöhön

Tai no ei yöhön, vaan lähinnä takaisin kisatöihin ja kotiin sohvalle makaamaan. Päätin siis kisata eilen oman seuran kisoissa, joissa oli Petteri Kerminen tuomarina. Vähän jännitti, kun Valolla kahden viikon treeni- ja kisatauko alla, ja itse olen ollut pari viikkoa flunssassa. Perjantaina tosin käytiin Valon kanssa tekemässä kontaktit läpi hallilla, ettei ihan ummikkona lähdetä kisaamaan. A-rata sujui kuitenkin oikein hyvin. Oikeastaan oli aika nappi rata, Valo teki kaikki kontaktit hyvin ja isoja kaarroksia ei päässyt syntymään. Tältä radalta tulikin sitten voitto. Harmittaa, kun ei tullut videoitua ratoja. Tällä kertaa olisi ollut kiva analysoida menoa. Tässä kuitenkin ratapiirustus.

Toinen rata sitten oli täysin toista maata. Valo karkasi lähdöstä, enkä edelleenkään osannut reagoida keskeyttämällä. Olisi ehdottomasti pitänyt. Olin suunnitellut valssin vasta kolmannelle hypylle, mutta jouduinkin tekemään sen jo toiselle, ja kolmoselle en edes tiedä mitä tein. Olin hukassa, leikkasin putkeen. Kepit oli ilonaihe, leikkasin niille ja Valo kääntyi ekasta välistä oikein tällä kertaa. Seuraava putki oli ongelma, kuten aavistinkin kun en voinut jäädä tekemään kunnon jarrua. Tehtiin kuitenkin puhdasta, vaikkakin kamalaa nollarataa aina loppusuoralle asti, kunnes Valo tuli pussista ulos ja renkaan ohi. Korjasin mutta jäi niin käteen että taisi hypätä viimeisen hypyn toisinpäin mistä hyl. Tämä rata oli kyllä kammottavaa menoa, ja oikeasti nyt pitää teroittaa itselleen mieleen että jos koira karkaa, on ihan turha lähteä radalle. Rata linkissä.

Viimeinen rata oli taas Valolta hirmu hyvä veto. Hävisin vain juoksukilpailun :( Eli välillä 10-14 tipahdin auttamattomasti kelkasta vaikka juoksin minkä kintuista pääsin. En edes sanonut käskyjä saati katsonut koiraa ennen putkea, keskityin vain juoksemiseen mutta kun jalat ei riitä, ne ei riitä ja Valo hyppäsi 14 edestä :) Kepit kuitenkin onnistuivat hyvin avokulman puolelle jääden, ja etenkin keinuun olen tosi tyytyväinen! Mukava fiilis jäi näistä kisoista. Radalla hyppy 14 oli noin metrin enemmän oikealla piirustukseen nähden. Treenilistalle edelleen loppusuorat ja pussin jälkeisille esteille irtoamista voisi vahvistaa.


Väinö kävi tällä viikolla Johanna Mankisella osteopatiassa. Se on juonut kovasti, ja epäilin sen olevan kipeä. Vaikka mitään kovin isoa ei löytynytkään, se oli kauttaaltaan kireä, kuulema kuin olisi kelmu vedetty päälle, ja se puremavammainen etujalka oli kipeä. Pitää seurailla tuota juomista taas.

Ensi viikonlopulle on taas kisailua luvassa, jospa tämän kisamoodin saisi nyt viimein päälle! :)


tiistai 20. lokakuuta 2015

Kanakurssi II:n toinen osa ja muita kuulumisia

Viikonloppuna oli sitten Kuopiossa kanakurssi kakkosen kaksi viimeistä päivää. Jatkoin toisen kanan kanssa piruetteja, ja toisen kanssa aloitettiin uusi temppu, kun lasertemppu saatiin viimeksi valmiiksi. Uutena temppuna super söpön pikku noutokapulan kiikuttaminen kuppiin. Tosin ei laitettu mitään varsinaista tavoitetta tempulle, koska oli selvää että se tuskin kahdessa päivässä valmistuu.

Piruettikanalle sain tempun aika hyvään vaiheeseen, ja temppu oli lauantaina lopettaessa lähes valmis. Sunnuntaina sitten otettiin kanat kanalasta häkkeihin ja ruvettiin hommiin. Yllätys olikin suuri, kun kanat eivät suostuneet tekemään mitään. Oli tullut jonkinlainen informaatiokatkos, ja joku olikin käynyt ruokkimassa kanat aamulla. 

Mun piruettikana oli niin ähkyssä, ettei se tehnyt koko päivänä yhtään mitään, vaikka edellispäivänä olisi ollut koulutettavissa vielä pitempäänkin. Nukkui vain ja paskoi vuoronperään, maha pulleana. Muut kanat onneksi olivat taas valmiita hommiin iltapäivällä, ja sain toista kanaani kouluteltua jonkin verran. Aamupäivä oli sitten teoriaa. Sinänsä tapaus oli hyvä opetus vahvisteen merkityksestä. Ilman vahvistetta kouluttaminen on hiukkasen vaikeaa, ja eläin määrittelee, mikä on sille riittävän tehokas vahviste.


Noutokapulatemppu oli kyllä haastava. Siinä ajoitus oli älyttömän tarkkaa. Kana kun joko tiputti kapulan tai rupesi koputtamaan sillä pöytää tai muuta vastaavaa hyvin nopeasti nostamisen jälkeen. Piti onnistua naksuttamaan nostavasta liikkeestä, ja lisäksi kuitenkin saada kestoa pitämiseen. Palkan suunnalla sain tehtyä nostoa ja kestoa paremmaksi (palkka ensin eteen ja ylös, nostamista vahvistaessa pään taakse ja ylös palkkaus auttoi). Pidon kestoa tehtiin myös laittamalla kapulaan kuminauha, jota pidettiin pöytää vasten ja kanan ominaiskäytöstä hyödyntämällä annettiin kanan vetää kapulasta. Sain kanan jo vähän kantamaan kapulaa, mutta muuhun treeniaika ei riittänyt. 


Oli myös jännä nähdä, miten ominaiskäytös vaikuttaa. Nokkiminen on kanoille ominaista, joten lasertemppu olikin paljon helpompi kouluttaa kuin pyöriminen. Varmaan samasta syystä kana ei häiriintynyt noutokapulatempussa omasta liikkeestäni ja sijainnistani, kun taas pyörimistempussa oma pienikin huojuminen vaikutti oppimiseen suuresti. Eräs kana oli myös yhdistänyt kouluttajansa parin vihjeeksi pyörimiselleen, ja pyöri vain kun tämä henkilö seisoi vieressä. :D 

Erittäin mukava ja opettavainen viikonloppu taas, ja omat tiedot ja taidot karttuivat taas selvästi! Ero eka kurssin alkutilanteeseen oli omasta mielestänikin jo suuri. Onhan kyllä kivaa hommaa.

Väinö odotti kotona aarteidensa kanssa.
Valo kävi viime viikon keskiviikkona Maarella osteopatiassa. Tällä kertaa etuosa oli hyvässä kunnossa, mutta lantio oli kiertynyt. Takaosa on vielä vähän löysä, ja siitä syystä varmaan nyt alttiimpi ongelmille. Sen verran oli kuitenkin vinksallaan, että lienee vaatinut jonkin tärskyn. Mietinkin, olisiko putkessa kaatumisella kuitenkin osuutta asiaan. Viime tiistaina ei päästy Jennan treeneihin kun olin flunssassa, ja jätin tänäänkin väliin että Valo saisi vielä huilia. Ja mulla on kyllä itsellänikin vieläkin flunssa. Olen ilmoittautunut lauantaiksi kisaamaan, katsotaan nyt mennäänkö.

Alla vielä kuvia erikoisnäyttelystä, pitkästä aikaa Valosta myös pönötyskuva! Borderi-lehdessä ollut suomennettu arvostelu: 

"Kolmevuotias blue&tan uros, joka esitetään karkeimmassa mahdollisessa karvassa. Hyvä maskuliininen pää. Korrekti kaulan pituus. Hyväasentoinen kaula, erinomaiset lavat. Miellyttävän mittainen runko. Helposti spännättävissä. Hyvät takakulmaukset. Liikkui ympäri kehää määrätietoisesti."

Valo 4 vuotta. Kuva: Anna Mäkinen. 

Nooran kanssa kasvattajaryhmässä :)
Borderi-lehdessä.




sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Perjantain pujottelut

Perjantaina vapaapäivän kunniaksi käytiin metsälenkillä kauniissa, syksyisessä metsässä. Takaisin tullessa päätin poiketa hallille, se kun on matkan varrella 5 minuutin ajon päässä, joten hyvät lämpätkin oli valmiiksi alla. Tein keinua etupalkalla (naksuttaen), targetti ihan keinun alastulolla, mikä aiheuti ensin sen että Valo tuli 2on2offiin niin kuin se on targetille opetettukin. Palkkasin aina hieman taakse ja siirsin targetin puoleksi keinun alle, ja pian jalat löysivätkin taas oikeaan paikkaan.

Tuli tosi hyviä toistoja niin että jäin taakse, ja tuli myös tosi huonoja toistoja. Ainakin tällä kertaa mun sijoittuminen vasemmalle aiheutti epävarmimmat toistot. Nyt on taas selvempi kuva, minkä verran jättäytymistä Valo kestää, ja siitä jatketaan ensi kerralla.

Tämän lisäksi tein keppien umpikulmaan irtoamista suoralta, ja vastaavasti omaa irtoamista kepeiltä sekä eteenlähetystä keppien jälkeen. Nyt flunssa yrittää vähän päälle, toivottavasti päästään tiistaina treeneihin. 






Väinö kylvyn jälkeen kollareihin kääriytyneenä.

perjantai 9. lokakuuta 2015

osataan, osataan, eiku...

Eilen huristeltiin taas poikien kanssa Ojankoon. Kertailtiin viime HAU:n kisojen epäonnistuneita kohtia, lähinnä keppejä siis. Tämä olikin hyvä ja hyödyllinen treeni, nääs tajusin että Valo ei todellakaan osaa keppejä nyt niin hyvin kuin olen kuvitellut. Lisähaastetta toi Väinön hallissa olo, Valo oli aika vieterinä radalle mennessä.


Koska olen maailmanhistorian huonoin lukemaan ratapiirustuksia tai edes opettelemaan numeroita oikein radalla, tein nämäkin harjoitukset tietenkin piirustuksesta poiketen :D Ensin siis valkoiset numerot 1-5, ja siitä jatkoin rataa mustasta vitosesta eteenpäin. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin jo esteellä 6. Voisi sanoa, että tämäkin jo vanha tuttu. Valo siis ei tullut sylivekkiin, vaan luki ohjauksen viskinä eli kiersi kauemman siivekkeen takaa. Ongelma varmaan korostui, kun lähestymiskulma oli niin jyrkkä, ja tuo vasemmalle kääntyminen on Valolle se vaikein paikka. Harjoiteltiin siis ensin tätä.

Mulla oli lisäksi ansaputki 8-putken jälkeen tyrkyllä, kuten kisoissakin oli paitsi nyt paljon vaikeammin. No jos kanakurssilla opeteltiin ärsykekontrolliin viemistä, niin tuli huomattua että nämä esteet ei todellakaan ole kontrollissa. Jarrusta huolimattakin Valo ampui välillä putkeen ja kun ei, meni kepeille väärin sisään. Loppujen lopuksi paras ratkaisu oli rohkea irtoaminen esteeltä 6, ja vasemmalta vienti avokulmaan sekä poispäinkäännös esteelle 10.

Valkoisia numeroita tein niin, että jätin kakkosen välistä, sekä myös kakkosen kanssa. Kisoissa yrittämäni ohjaus, pakkovalssi kepeille, ei totisesti toiminut nytkään. Valolla on kyllä tekemistä kepeille taipumisessa selvästi. Pitää ihan ehdottomasti tehdä sille nyt paljon keppejä. Ajattelin aloittaa ihan naksuttamalla erottelua ja aloituksia, ja edetä kovavauhtisiin ja vaikeisiin aloituksiin. Kyllä se lopulta malttoi pakkovalssillakin taipua kepeille ja hyvin siihen kykeni, mutta jostain sillä on nyt tullut idea, että on ihan ok jos oikaisee ykkösvälistä suoraan kolmoseen. Tässäkin toki taas käännyttiin vasemmalle, että pitää vähän seurailla voisiko siellä olla jotain juntturaakin. Osteopatia on onneksi jo ensi viikolla.

Joka tapauksessa pakkovalssi tuntui vähän kömpelöltä ja ei omalta, joten harjoittelin vielä valssin. Heti kun ymmärsin myös lähteä alta pois ja antaa tilaa kepeille, tämä ohjaus päällejuoksun kanssa toimi ihan hyvin. Lopuksi kokeilin vielä pari toistoa eteenlähetystä, ja lähettyi ihan hyvin! Pitää silti muistaa tehdä vielä paljon etupalkan kanssa, että saadaan hommaan hyvin vauhtia.


Treenilistalle siis:

  • kepit-putki -erottelu naksulla
  • aloitukset naksulla
  • kepit kovasta vauhdista ja vaikeilla kulmilla
  • päällejuoksu puolenvaihto keppien jälkeen
  • viskin/sylivekin erottelu
  • eteenlähetystä etupalkalla
  • vasemmalle kääntymisen tukemista tempuilla/esteillä

tiistai 6. lokakuuta 2015

Tiistain tavallinen, eli Jennan treenit

Kivan radan oli taas Jenna tehnyt, ja ihan mukavasti kaasuteltiin Valon kans menemään. Muistilistaa:

  • Backlap sen siivekkeen puolelta, josta koira lähtee takaakiertoon. Tein ensimmäisen liian paljon toisesta reunasta, ja Valo hyppäsi hypyn yli uudelleen toiselta puolelta. Kun korjattiin sijaintia, ei ongelmia enää tullut.
  • Backlapin jälkeisen käännöksen tein ensin perusohjauksella, vastakäännöllä tuli parempi linja mutta oma sijoittumiseni oli niistoesteelle vaikeaa. Puskin monta kertaa siivekkeen eteen niin että Valo haki vasemmalla olevan hypyn. Piti tehdä vastakääntö kauempaa ja pyrkiä valmiiksi niistoesteelle. Muita ongelmakohtia radalla ei oikeastaan ollutkaan.
Videolla vihoviimeinen, veret suussa vedetty veto. Meno jo aika hyytynyttä ja pienen stiplun näkee tässäkin niistokohdassa, mutta nollana kuitenkin maaliin ja kivaa oli.


Eilen jatkettiin jalat seinälle -temppua, eli videolla neljäs treenikerta. Tein ensin kirjapinon kanssa kolme toistoa, sitä ei ole videolla, ja sen jälkeen Valo siirsikin tempun hyvin seinälle. Seuraavaksi voisi lisätä temppuun vihjeen.



Valo
Väinö

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kanakurssi II, osa 1 - vihjeen liittäminen ja ärsykekontrolli

Viime viikonlopun vietin Sannan ja Harrin huomassa kanakurssi kakkosella, eli Pro Perron PSKO:lla järjestämällä kurssilla Kuopiossa. Kurssin ensimmäinen osa kesti kaksi päivää, ja kahden viikon kuluttua on kurssin loppuosa, toiset kaksi päivää. Aiheena oli vihjeen liittäminen ja ärsykekontrolli. Ykköskurssilla huhtikuussa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella, tällä kertaa toimintaan liitettiin vihje ja vietiin toiminta ärsykekontrolliin. Toisin sanoen toiminnan tuli alkaa (vain ja ainoastaan) vihjeestä.

Temppuina oli kanan pyöriminen itsensä ympäri kolme kertaa vihjeen saatuaan, lopettaen pyöriminen vihjeen loputtua. Käytännössä kanan tulee aloittaa pyöriminen kun kouluttaja laittaa kepin sen pään päälle, ja lopettaa pyöriminen kun kouluttaja ottaa kepin pois. Toisessa tehtävässä kanan tuli nokkaista pystylevyssä olevaa pistettä laservalon nähtyään, odottaa 20 sekuntia kunnes annetaan uusi vihje laserilla, ja nokkaista uudelleen pistettä latenssin ollessa vihjeestä nokkaisuun korkeintaan 3 sekuntia. Toiselle kanalle opetettiin toinen, ja toiselle toinen temppu.


Alkuun tehtiin taas lämmitelyt kouluttajille ja tsekkailtiin kanojen kunto. Sitten ruvettiin kouluttamaan täplän nokkaisua, eli pyöreässä alustassa oli tällä kertaa n. 1,5 cm halkaisijaltaa oleva tarra johon kanan tuli nokkia. Kanoille on opetettu aiemmin tarran alla olevan pienemmän pisteen nokkaisu, mutta olikin jännää, miten eri tehtäväksi toiminta tarralla muuttui. Mulla meni tähän aika monta kierrosta. 

Lopulta sain kanan nokkimaan tarrasta n. 1-5 sentin etäisyydelle palkan suuntaa muuttelemalla, ja avain lopulliseen onnistumiseen oli taas kerran sammuttaminen. En siis vain enää palkannut sinne päin toistoista, ja hyvin pian kana nokkikin keskelle tarraa ja päästiin itse tehtävän pariin. Oikeastaan viikonlopun ainoa lievä turhautumisen tunne tuli edellä mainitussa tehtävässä, kun tuntui että noin yksinkertaisen asian olisi pitänyt onnistua hyvin nopeasti kuten viime kurssilla pisteen nokkimisen kanssa kävi. Kiireen tunteesta pitäisi päästä pois eikä pitää mitään itsestäänselvyytenä vaan ennemminkin miettiä, miten seuraavan harjoituksen rakentaa.

Seuraavassa vaiheessa kanan tuli nokkia täplää levyssä, ensin vaakatasossa pöydällä ja sitten pystyssä olevaa. Nämä molemmat vaiheet sain koulutettua äkkiä, ja toiminnan ollessa valmis lähdin liittämään mukaan vihjettä, eli laservaloa. Ensin laseria näytettiin tasan samaan aikaan kanan nokkaistessa täplää, sitten hieman ennakoiden eli valoa näytettiin juuri kun kana oli aloittamassa toiminnon (nokkaisun). Kaikenlaista variaatiota esiintyi laserin kanssa, kuten sen tai levyn nokkimista täplän sijasta. Vihjettä aikaistettiin entisestään, kunnes oli sammuttamisen aika.

Nyt siis suoritus diskriminoitiin, jos se alkoi oma-aloitteisesti - kanalta vietiin mahdollisuus palkkioon. Viime kurssin ehdottomasti suurinta antia minulle oli sammuttamisen tärkeyden ymmärtäminen. Nyt osasin soveltaa jo aika hyvin, ja mielestäni osasin sopivassa määrin palkata kanaa myös helpottamalla toistoja, niin että vahvistetiheys pysyi korkeana, mutta myös maltoin odottaa jotta sammumista oikeasti tapahtui. Joskus tämä aika voi olla hyvinkin pitkä, ja monilla paikalleen jumahtaminen johtuikin ehkä sammuttamisen epäonnistumisesta, tai huomaamattaan väärien käytösketjujen luomisesta antamalla vihjeen väärällä hetkellä. Vihjeen antohetki vahvistaa sen hetkistä käytöstä!

Itselläni pientä takapakkia aiheutui siitä, että sammutettaessa kanani lähti kuikuilemaan levyn taakse ja nokkimaan sormiani palkan toivossa. Jouduin käyttämään jokusen verran aikaa siihen, että palkkasin kanaa levyn edessä olemisesta, jolloin en heti päässyt keston lisäämisessä eteenpäin. Kun sijainnin kriteeri alkoi olla kohdillaan, rupesin taas pidentämään kestoa. Lopulta sainkin tämän tehtävän onnistumaan jo ensimmäisen viikonlopun aikana, kivaa. Videolla näkyy ensimmäinen kellotettu valmis suoritus tempun puolivälistä alkaen. Laservalo valkoisessa pahvissa ei näy videolla kovin hyvin.



Hyvä kana!
Piruettikanan kouluttaminen oli haastavampaa johtuen varmastikin siitä että pyöriminen, toisin kuin nokkiminen, ei ole kanalle luontaista käytöstä. Alkutestauksessa huomasin, että kanalleni oli varmastikin opetettu pyörimistä oikealle, joten lähdin opettamaan sitä pyörimään vasemmalle. Täytyy sanoa, että tällä kanasella oli kovasti vasemmalle pyörimistä vastaan, eikä olisi millään lähtenyt vasemmalle kääntymään. Sanoinkin, että kanani oli vähän kuin silmää käyttävät bordercolliet. Kun olin saanut sen pikkuhiljaa kääntymään vasemmalle, se kyllä varmasti tihrusti pikku silmillään viimeiseen asti, josko kuitenkin liikauttaisin kättäni niin että se pääsisi sittenkin kääntymään oikealle :D

Tässä tehtävässä kävi hyvin ilmi oman tekemisen (tai tekemättömyyden) tärkeys. Kanani ei antanut pienintäkään huojumista tai ranteen notkahdusta ennen aikojaan anteeksi, vaan varmasti rokotti niistä heti. Myös palkan suuntaa tuli tässä hyvin treenattua. Ymmärsin heti ihan hyvin, mihin kellonsuuntaan kanaa kannattaa milloinkin palkata, eli sain vahvistettua pyörimisajatusta, mutta onnistuin silti saamaan kanan pyörimään herkästi pöydän reunoilla tai ihan edessäni. Omaa sijoittumistani, liikkumattomuuttani ja haluttuun paikkaan palkkaamista kontrolloimalla tämäkin temppu alkoi kuitenkin näyttää ihan hyvältä. 

Pyörimistemppu jäi siihen vaiheeseen, että aloin lisätä toimintoon vihjettä. Kana siis pyöri jo itsensä ympäri vaadittavat kolme kertaa, ja lisäsin vihjeen (kepin) kuvioon mukaan kanan aloitettua pyörimisen. Siitä jatketaan seuraavalla kerralla, ja laserkanan kanssa saan ehkä uuden tempun opeteltavaksi.


Huomioita tältä kerralta:

  • sammuttaminen! Taas kerran vaati tarkkuutta, mutta oli jo kehittynyt viime kerrasta.
  • oman mielentilan hallinta. Onnistuin tällä kertaa olemaan täysin tyyni ja hermostumatta, ja mielestäni se näkyi kouluttamisen laadussa ja jaksamisessa.
  • Palkkauksen laatu oli selkeästi kehittynyt. Nyt kumpikin kanoistani olisivat toisen päivän jälkeen jaksaneet vielä lisätreeniä, ne eivät olleet liian täynnä ja palkkauksen määrä ja ajoitus oli siis onnistunut.
  • kriteerin nosto tarpeeksi nopeasti. Nostin nyt kriteeriä joissain kohdin hyvinkin nopeasti, mutta se toimi kanalleni.
  • ajoituksen kanssa mulla ei ollut suuria ongelmia. Onnistuin naksuttamaan melko hyvin oikea-aikaisesti oikeista asioista.
  • omaan liikkumiseen tulee kiinnittää huomiota, kana ei opi jos huojun ja ennakoin.
  • palkan suunta on tietyissä asioissa hyvinkin tärkeää.
  • tärkeintä on laatu, ei määrä. Viime kerralla yritin edetä paniikkifiiliksessä eteenpäin samalla kriteerillä, vaikka olisi pitänyt nähdä ettei se tuottanut tulosta. Nyt osasin miettiä halutun kriteerin etukäteen ennen jokaista kierrosta ja päättää, miten siihen millonkin pyrin.
Parin viikon päästä jatketaan!


Kotiin ajellessa huomasi, että syksy on tullut.


torstai 1. lokakuuta 2015

Tämän viikon aksailut

Jennan treenit sujuivat tiistaina hyvin. Valo kulki kivoilla linjoilla. Yhdessä pituudelle lähetys kohdassa mun rytmi meinas muutamia kertoja hajota, muuten ihan sujuvaa menoa. Tuli myös hyvä muistutus välijarrusta, kun tehtiin vähän samantyylinen kohta kuin viime kisoissa. Putkesta kepeille ja vieressä toinen putki houkuttimena. En tehnyt jarrua kisoissa enkä tehnyt sitä nytkään, ja molemmissa kepeille vienti kosahti :) Jenna muistutti, että jospa nyt kuitenkin käytettäis sitä välijarrua kun viime kausi sitä opeteltiin, ja sehän toimi hienosti. Oli vain päässyt vähän unohtumaan...

Nyt myös putkijarru toimi, Valo ei mennyt toiseen putkeen väärään päähän kertaakaan. Valo kaatui taas samassa punaisessa putkessa kun viimeksikin. En nähnyt itse putkeen, mutta kauan kesti ulos tulo ja kaatumisen nähnyt sanoi, että kyljelleen meni mutta taas vaikutti kaatuvan niin nätisti kuin nyt kaatua voi, ei vääntynyt jne... Tämä tapahtui siinä ensimmäisellä toistolla kun olisi pitänyt mennä kepeille mutta en käyttänyt jarrua, ja luulen että ehti tajuta menevänsä väärään ja siksi vähän kompuroi. Ei vaikuttanut onneksi loukkaavan itseään ollenkaan, mutta mua nyt aina ahdistaa kaikki kompuroinnit paljon.


Ojangossa
Tänään pyöräytin omatoimisen hallikauden käyntiin, ja otin molemmat pojat mukaan Ojankoon. Valon kanssa keppipainotteista rataa. Olen nyt tehnyt sille ensimmäistä kertaa ikinä ihan viikkotasoisen treenisuunnitelman, ja tämän ensimmäisen viikon treenien aiheena oli kepit, välistäveto, välijarru kepeille ja keinu. Keinua tehtiin ihan erikseen, vahvistin paikkaa ja käytin targettia mikä ainakin nyt toimi hyvin! Piirustus alkaa numerosta 2, aloitettiin rata keppien päästä niin että lähestyminen esteelle 2 oli jyrkkä. 


Kohta 5-7 oli aikalailla suoraan Jennan tiistailta, ja nyt ei Valo livahtanut kertaakaan putkeen vaan jarru toimi loistavasti. Ensimmäistä kierrosta ei tullut kuvattua. Välistävedot peruuttaen sujuivat ihan kivasti, vaikkakin itseltäni vähän kömpelösti. Mutta Valo tuli niihin hyvin ja se on pääasia. Ensimmäisellä kiekalla en tehnyt putkeen 7 jarrua enkä jarruttanut myöskään sen jälkeen, ja Valo meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Jatkossa jarru toimi niin ettei ampunut putkeen, mutta kaarros oli arvatenkin suuri.

Paremmin toimi se kun jäin ohjaamaan kepit paikalleni ja tein jarrun putken 7 ulostulolle. Valo pujotteli kyllä hyvin kepit loppuun, vaikka ei olla tätä treenattukaan aikoihin. Kepeillä pysyminen tuntuu muutenkin olevan sillä aika vahva. Nyt en saanut myöskään aloitusongelmaa puserrettua ulos. Lähestyminen 11-13 oli aika samanlainen kuin viikonlopun kisoissa, jolloin meni oikein sisään ja taittui 3. väliin. Lopuksi tehtiin vielä muutamat kepit erikseen. 



Väinö pääsi juoksemaan putkia, leikkimään ja laukkaamaan ympyrää pallonsa kanssa, olihan onnellisen näköinen otus.

Väinö

Valo

Toisen keppi, paras keppi. Eilen Sipoonkorvessa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kisat HAU:lla 26.9.

Eilen Konalassa neljä rataa. Eka Marjo Heinon hypäri tosi hyvä, ripeä rata jossa tehtiin yksi meille hieno putken ohitus. Harmi vaan että vaikea kepeille vienti ei onnistunut. Valo tuli kovalla vauhdilla putkesta ja mun pakkovalssi oli kovasti myöhässä, humpsahti kakkosväliin eli radalta 5. 

Toinen, Markku Kaukisen agirata myös oikein hyvää menoa, mutta nyt jo tutuksi tullut virhe taas ponnahti esiin - Valo meni oikein sisään keppien avokulmaan, lähetin vielä kaukaa, mutta helkkari vie ei taipunut taas toiseen väliin vaan valahti kolmoseen. Olkoonkin että oli hallin kurjalla pohjalla, on näitä tullut nyt muillakin alustoilla. Tönäisin vielä uudelleen huonosti kepeille eikä osunut, radalta 10.

Kolmas rata oli jo aika kaoottinen. Hyllytin jo melko alussa jäämällä paikalleni jolloin Valo nappasi väärän esteen, mutta taas vaikea kepeillemeno ei onnistunut, hirveän vauhtisuoran päässä piti osua jyrkkään avokulmaan leikaten ja tehdä vielä päällejuoksu keppien taa. Valo ei mitään keppejä nähnytkään vaan ampaisi vasemmalla siintävään putkeen, kahdesti. Nappasin sen luupista ja ohjasin kepit paikaltaan suunnitellusti, osuihan tuo sitten kepeille ja pujotteli kivasti loppuun kun pysähdyin alkupäähän odottamaan.

Neljäs (Kaukisen) rata lähti heti valumaan. Jäin neloshypyllä Valon tielle kun ohjasin pidempää reittiä, ja tuli päin jalkaa. Muutkin kohdat valuivat ja pohjanoteeraus oli keinu. Siitä lähdettiin sivuun, ja Valo ei vähääkään kestänyt mun pysähtymistä vaan loikkasi puolesta välistä alas. Uusin keinun mistä hyl. En heti hoksannut että keinun uusimisesta tosiaan lentää pihalle, joten saimme häädön radalta. Lapussa luki 3x5 ja hyl, eikä mitään hajua mistä nuo 2 muuta vitosta tuli. Toinen ehkäpä kosketuksesta, toiseen en keksi muuta kuin A:n mutta siinä tapauksessa oli kyllä mielestäni virhetuomio, vaikkakin aatkin olivat liian ripeät eilen, joten ehkäpä hyvä jos siitä sakotettiin. Ensi kisoissa vaadin paremmin. 

Markun radat näkee täältä. Ei tullut kuvattua ratoja tällä kertaa.

Rimoja sentään ei tullut alas, mutta ei nyt mikään mieltäylentävä fiilis jäänyt näistä kisoista. Huomasi taas, että parempi ois ruveta treenaamaan, hommaa on vielä paljon jäljellä jos meinataan nostaa tasoa tällä kaudella.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Vihdoin treenailu käyntiin!

Onhan me Jennan treeneissä käyty, mutta ihan hirvittää miten vähän on treenattu kevään jälkeen. Eilen kuitenkin sain pitkästä aikaa hilauduttua Ojankoon, vaikka ovikoodikin oli jo päässyt unohtumaan... Lämmittelyksi päästiin Valon kanssa testaamaan illan episten supermöllien rata, kun viereiseltä kentältä pyydettiin apuun. Tehtiin myös puomia, aata ja keinua jotka kaikki sujuivat ihan hyvin. Puomilla pientä himmausta. Keinulle tein sivuirtoamista ja persjättöä/valssia, Valo teki aika kivasti ja tuli hyvin päähän asti, ei lähtenyt kertaakaan ennen aikojaan.

Huomasin myös että Valo on alkanut hiffaamaan pitkälle eteen lähetyksen (hypyille), jes! Tästä oli viitteitä jo tiistain Jennan treeneissä, mutta nyt huomasi että idea on selkeästi alkanut iskostumaan, hyvin hilpaisi heti ilman etupalkkaa muutaman esteen päähän! Pitää jatkaa vielä treeniä, jotta saadaan Valo irtoamaan kunnon vauhdilla ja niin pitkälle kuin tarvis. 


MÄ PÄÄSIN TREENAAN!
Tiistaina oltiin tosiaan jo tuttuun tapaan Jennan treeneissä. Jenna oli tehnyt kivan putkihärdellin. Ensimmäinen kommentti Jennalta oli että Valo menee ihan h*lvetin lujaa, mitä se on oikein tehnyt? Ja kyllä se menikin aika haipakkaa, kävi ihmeellisen kuumana. Se jopa puraisi mua jenkkaan! Taitaa vissiin treenaamattomuus vähän patoutua, haha. Eipä se mitään, jatkakoot samaan malliin mun puolestani.

Mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, ja Valo irtosi hyvin pitkälle suoralle jonka jälkeen taittui hyvin keppien 90-umpikulmaan ja pysyi kepeillä hyvin mun irrotessa sivuun ja pysähtyessäni. Puhuttiin että tietyissä kohdissa pitää vaihtaa vastakäännökset flippeihin, mikä kyllä taas toimikin Valolle hyvin. Näitä pitää ruveta treenaamaan, että onnistuvat itseltä helpommin.

Lauantaina kisataan, jee! Ehkä tää kausi nyt tästä pyörähtää taas toden teolla käyntiin, treenisuunnitelma on ainakin työn alla.

Poikain kans on myös jumppailtu. Etenkin Valolle olen nyt naksutellut varsinkin takapäätä ja koordinaatiota vahvistavia temppuja. Videolla kolmas treenikerta takajalat seinälle -treenistä, ehkäpä jalostetaan etujaloilla kävelyksi asti. Kuvakulma vähän vääristää, lopussa pino on noin 15 cm Valoa korkeampi. 




torstai 17. syyskuuta 2015

Muutamat syyskuun treenit

Iina tuurasi Jennaa 1.9. treeneissä. Testasin pari kohtaa parilla eri tavalla. Alun persjättösuoran jälkeen tein pitempää reittiä japanilaisella (joka vähän valui) ja valssilla, koska näin tuli vähän parempi linja kepeille ja pyöritys on Valolle yleensä hidas vaihtoehto. Kellotettaessa pitempi reitti olikin nopeampi.

Keppien jälkeen esteelle 12 sekä lyhempi että pitempi reitti onnistuivat ihan hyvin. Pitempää reittiä ohjatessa piti vähän jarruttaa ja merkata hyppy hyvin ettei käännös valuisi. Ajallista eroa ei tainnut juurikaan olla, pitempi reitti ehkä hitusen nopeampi. Esteen 14 halusin ohjata vasemmalta saksalaisella, koska linja esteelle 15 oli näin parempi.

A:n jälkeen Valolla ei ollut aikomustakaan tulla välistävetoon, kun jäin ohjaamaan kauempaa. Nuo jyrkän linjan lähestymiset ovat Valolle kyllä pahoja. Välistäveto täytyy mennä tekemään esteelle. Toisaalta peruuttamalla välistävedot onnistuivat kyllä sujuvasti. Nämä treeniin.

Lopputreeneistä Valo tuli kylki edellä putkesta ulos. Onneksi oli videolla, jalat eivät näyttäneet vääntyvän mutta käänsi itsensä vähän huonosti liikkeelle. Mielestäni mitään jumia ei kaatumisesta kuitenkaan aiheutunut, vaikka piirinmestisten rimojen tiputtelu edelleen vähän ihmetyttää.


Iina oli tuuraamassa myös seuraavalla viikolla. Tein alkuun sylkkärin joka onnistui varsin kivasti, mutta kun pitikin tehdä sylkkäri kauempana esteestä, alkoi ongelmat - Valo hyppäsi hypyn väärään suuntaan jatkuvasti. Olin ihan tosi väsynyt, ja mulla alkoi mennä jankkaamiseen hermot. Siirryttiin eteenpäin, mutta heti kun tuli jotain ongelmaa radalla, mun ketutuskäyrä nousi tasaisesti ylöspäin. En ole aikoihin hermostunut treeneissä noin pahasti, mutta lopulta tuntui että oikeasti nousee savu korvista ja teki mieli heitellä esteet ikkunoista läpi :D 

Katsottiin parhaaksi pitää tauko. Kävin vähän kävelemässä ja kiukku laukesi lopulta siihen, kun halliin tullessa toinenkin normaalisti niin rauhallinen ryhmäläinen huusi perkelettä radalla :D Oli pakko vain nauraa, että onpa hyvä treenipäivä. Mentiin vielä Valon kanssa tekemään rataa alusta, ja saatiinkin iloisesti tehtyä rata yhden kiellon kera loppuun. Pitäisi aina muistaa pitää heti tauko, jos alkaa kiukuttaa. Mulla ainakin väsymys vetää mielentilan äkkiä vahvasti miinukselle vastoinkäymisten kasaantuessa. Mukavaa kuitenkin, että pääsin fiiliksestä äkkiä pois ettei ainakaan Valo joutunut kestämään koko treenejä kiukkuista ohjaajaa.

Tänä tiistaina Jennan treenit menivät varsin kivasti, vaikkakin huomaa että kovasta vauhdista kauempaa lähetettynä Valon vanhat vinkeet tulevat vielä pintaan ja kaahottaa tietynlaisissa kohdissa liikaa. Huomasin kuitenkin, että ennakkopeloista huolimatta ihan hyvin ehdin ohjaamaan esimerkiksi tilanteessa, jossa oli pakko tehdä flippi lähellä estettä ja juosta suoran putken päähän hypylle. Jos ei koira itsestään käänny tiukasti noissa kohdissa, niin pakkohan se vain on mennä kääntämään ja juosta lujempaa :D Seuraavan koiran treenilistalla on kyllä kuitenkin tiukat käännökset ja juoksarit. Piste.

Liikkuvat vastakäännökset oli myös pop. Vaikka mä en usein haluaisi vastakäännöksiä niin tehdä varsinkaan loivempiin kohtiin, kylmä fakta on se, että joissain kohdissa ne vaan on Valolle lähes pakollisia. Nyt kun käänsin ensin vain rytmityksellä ja vekillä Valon muurilta kepeille kun välissä oli ansahyppy, se joutui katsomaan mua ja vähän arpomaan että minne minne minne. Liikkuvalla vastakäännöksellä eteni viivasuorasti kepeille ansahypyn blokaten. 

Keppien toisella puolella olevaan putkeen heitto kepeiltä onnistui hyvin sylkkärillä. Pitää vaan tosiaan muistaa vastaavissa kohdissa käyttää nimenomaan sylkkäriä, eikä poispäinkäännöstä joka epäonnistuu ainakin mulla helpommin. Putkiansakin ohitettiin taas hienosti, loppuun tehtiin rata nollana ja muutenkin treenit sujuivat kivasti pientä valumista lukuun ottamatta.

Väinön kevyttä vihjailua, että nyt vois olla hyvä hetki leikkiä...


tiistai 15. syyskuuta 2015

Piirinmestaruuskisoista joukkuehopeaa

Ei olla edelleenkään treenattu Valon kanssa yhtään muuten kuin Jennan treeneissä, joissa on kyllä kahdesti ollut tuuraamassa Iina Asunta. Laitan niistä videota myöhemmin, kerrankin kun on muutama pätkä kuvattuna. Nyt olisi vissiin aika aktivoitua. Kisailmotkin on päässeet livahtamaan ohi, silloin kun niihin olisin päässyt. Helsingin seudun piirinmestaruuskisoihin sentään muistin ilmoittautua. Valo kisasi HSKH:n joukkueessa, johon sitten kuitenkin noustiin varakoirakon paikalta. 

Joukkuerata meni meiltä hyvin. Valo teki nollan, joka yllätyksekseni oli vielä radan toiseksi nopein. Pysäytin nimittäin kontakteille, ja Valo teki kunnon pysärin jopa puomille, siis sellaisen että jäi ihan oikeasti odottamaan vapautuskäskyä, jota en meinannut ymmärtää edes sanoa. Hyvä Valo! Muut tulokset joukkueella 0, 0 ja 5, ja nämä kolme nollaa riittivät tällä kertaa hopeaan. :) Kivaahan se oli pällistellä podiumilla. Harmi, kun rataa ei tullut videolle.


Yksilöt vähän hämmensivät. Valo hyppäsi eka radalla suoraan ensimmäisen riman päälle. Mielestäni kolautti myös jotain toista rimaa, ja kun tiputti riman vielä myöhemminkin, menin niin hämilleni että pysähdyin katsomaan että todellako tiputti toisenkin riman. Valo oli saman viikon tiistaina tullut Iinan treeneissä ihan täysin kyljellään putkesta ulos, joten heti tuli mieleen että onko se jumissa. Kiva, kun juuri käytiin osteopaatillakin. Valolle riman tiputtamiset ovat kuitenkin todella harvinaisia, joten ihan tosissaan mietin, menenkö enää toiselle radalle. Tämän radan alkuun olin muilta osin tyytyväinen, saatiin hyvin tehtyä haastavalta tuntunut kohta poispäinkäännöksellä ja rohkeasti etenemällä.

Katsoin videolta, että mun mielestä Valo liikkui ja kääntyi muuten ihan hyvin. Eka esteelle kyllä harvinaisesti arvioi etäisyyden aivan pieleen. Uskalsin sitten lähteä toiselle radalle ajatuksena keskeyttää heti jos näyttää epäilyttävältä. Rata meni kuitenkin ihan kivasti. Yksi rima tippui TAAS, mutta otan sen kyllä omaan piikkiini. Käänsin ja käskytin aivan liian vahvasti, Valo ei tarvitse enää noin rankkaa käskytystä. Vaikka kyllä mua silti nuo tippuneet rimat ihmetyttää. Voisiko sitten olla niin, että joukkueradan 25 senttisten jälkeen Valolla kesti tottua 35 senttisiin pehmeällä pohjalla, vaikka yleensä se arvioi korkeudet hyvin.


Yksilökisoista ei siis tulosta. Olin ilmoittautunut vielä kolmannellekin radalle, kun kuvittelin ettei olla joukkueessa. Sieltäkin tuloksena 5, kun persjättö oli kuitenkin vähän myöhässä ja tuli renkaan välistä. No, sentään tiedostin riskikohdan mutta toteutuksessa jäi silti vähän uupumaan. 


Tuomisina silti ensimmäinen mitali, hieno Valde! Kiitos Marialle videoista!

Viime viikonloppuna Virpiniemessä.

Pojat löysi majan, Väinö asettui heti taloksi.

Väinöltä terkkuja!

torstai 27. elokuuta 2015

Kanakurssi I

Ihan vain hiukkasen jälkijunassa pientä sepustusta huhtikuussa Kuopiossa käymästäni PSKO:n kanakurssista, jonka veti kasviksemme Harri Katainen Pro Perrosta. Kurssi oli siis operantin ehdollistamisen workshop, jossa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella. Toisin sanoen työkaluina oli positiivinen vahvistaminen, negatiivinen rankaisu sekä sammuttaminen. 


Ideana siis, että seuraukset ohjaavat käytöstä: positiivisessa vahvistamisessa ympäristöön lisätään jotain, jonka johdosta toiminta lisääntyy, negatiivisessa rankaisussa vahviste tai sen mahdollisuus poistetaan ympäristöstä, jolloin käytös vähenee. Ne käytökset, joita ei haluta, jätetään siis huomiotta, eikä positiivisessa koulutuksessa positiiviseen vahvistamiseen koskaan yhdistetä positiivista rankaisua, eli epämiellyttävän asian lisäämistä ympäristöön.

Erottelevaa vahvistamista käytetään, kun eläimen halutaan valitsevan useasta vaihtoehdosta se oikea. Kurssilla teemana oli konsonantin erottaminen kahdesta (tai useammasta) vokaalista visuaalisesti, eli muotoerottelu. Sammuttamisen kautta taas saadaan eläin tekemään haluttu asia vain siihen liittyvän vihjeen (käskyn) saatuaan, eli viemällä käyttäytyminen ärsykekontrolliin. Sammuttaminen on siis jonkin eläimen suorittaman toiminnon tekemistä kannattamattomaksi.

Ärsykekontrolli käytännössä:
1. eläin suorittaa toiminnon vihjeen saatuaan
2. ei suorita toimintoa muista vihjeistä
3. ei suorita toimintoa kun sama vihje on annettu jollekin toiselle yksilölle
4. ei suorita toimintoa ilman vihjettä

Kurssilla edettiin seuraavin kriteerein:
1. kana pysyy pöydällä
2. nokkii muuta kuin ruokaa
3. nokkii konsonanttia
4. ei noki vokaalia
5. kesto 30 sekuntia

Tarkoituksena siis, että "loppukokeessa" kanan tuli ensin nokkia konsonanttia vokaalien joukossa, ja konsonantin poistamisen jälkeen se ei saanut 30 sekuntiin tehdä muuta, eli piti olla nokkimatta vokaalia tai muutakaan. Määräajan jälkeen piti vielä kerran nokkaista konsonanttia, ja se oli siinä. Kuulostaa helpolta eikö? :D

Lähdettäiskö siitä, että sanonta "sitä saat mitä vahvistat" pitää hyvinkin paikkansa. Operantti ehdollistaminen on mekaaninen taito, ja kana armoton opettaja. Kurssilla osat ikään kuin vaihtuivat - kana vei ja minä vikisin, eli ennemminkin kana koulutti minua kuin minä sitä. Kana antaa palautteen paljon nopeammin kuin koira, eli tarkkana sai olla oikea-aikaisen vahvistamisen kanssa.

Välillä kanoille annettiin munintarauha omassa nurkkauksessaan.
Harjoitteet aloitettiin kuivaharjoittelulla. Pöydällä numerot yhdestä neljään ylhäällä, alhaalla ja sivuilla, ja kouluttajan sanottua numeron piti välittömästi naksauttaa ja viedä palkka oikean numeron päälle ja takaisin, pellettejä ympäriinsä heittelemättä. Kun oltiin harjoiteltu palkan ajoitusta ja suuntaa, lähdettiin opettamaan kanoille kohteen nokkaisua. Töitä tehtiin pareittain niin, että molemmilla oli kaksi kanaa, joita koulutettiin vuorotellen. Näin kanat saivat lepoa harjoitusten välissä. 

Omat kanani oppivat nopeasti pisteen nokkaisun, jonka koulutuksessa kävi hyvin ilmi palkan suunnan tärkeys. Kana nokkaisi liikaa oikealle -> palkataan vasemmalle jne. Sitten päästiin aloittamaan konsonantin nokkaisun opetus. Omat kirjaimeni olivat K, U ja Å, joista Å osoittautui virhevalinnaksi. Kanat nimittäin lähtevät helposti nokkimaan sitä ihanaa pyörylää A:n päällä, mikä vaikeutti kyllä tehtävää. Sessiot kanan kanssa tehtiin sekuntikellon kanssa, jotta harjoitukset eivät venähtäneet. Myös konsonantin nokkimisen kanaset oppivat äkkiä, jolloin lähdettiin tekemään erottelua vokaaleista.


Pieni pätkä alun kouluttelusta. Vähän vielä jänskättää:


Jossain vaiheessa meinasi itsellekin epätoivo iskeä päälle, kun tuntui että homma junnaa paikallaan. Eka päivä päättyi lähes paniikkifiilikseen :D Punoin seuraavaksi päiväksi sotasuunnitelmat valmiiksi, ja taas lähdettiin hommiin. Aamu oli taas vaikea, kanat veivät 6-0. Itselleni ratkaiseva oivallus oli kriteerin nosto ja sammuttaminen. Kriteeriä tuli rohkeasti nostaa tarpeeksi ajoissa, ja väärä käytös piti jämptisti uskaltaa sammuttaa. Itse hain ensin turhan paljon täydellisyyttä, eli ajattelin että en voi siirtyä vielä eteenpäin, vaikka oikeasti kana oli jo valmis seuraavalle asteelle ja alkoi turhautua turhasta junnaamisesta. Tämän painoin mieleeni myös koiran kouluttamista ajatellen. Kun noin 80% toistoista onnistuu, on aika siirtyä eteenpäin. 

Minäkö muka tyhmä?
Ehkä vielä tärkeämpää oli ymmärtää, että sammuttaminen on välttämätöntä ärsykekontrolliin pääsemiseksi, eli palkatta jättämistä ei voi vältellä. Huomasin myös käytännössä sen, että sammuttamisessa toiminto vahvistui ennen kuin alkoi hiipua. Eläimet siis yrittävät entistä kovemmin saada vahvisteen toiminnallaan, ennen kuin huomaavat ettei se johda palkkioon. Omat kanani rupesivat vallan riehumaan, kun palkkaa ei tullutkaan, mutta ymmärsivät kyllä pian juonen ja lopettivat siipien lepattelun ja kuopimisen. Myöskään tunteille ei ole sijaa kouluttaessa. Kanaa ei kiinnosta mielentilasi, sitä kiinnostaa vain kädessäsi oleva namikuppi. Vain itseään ja omaa asennoitumistaan voi muuttaa.

Loppujen lopuksi touhu alkoi jo sujua, ja päästiin yrittämään lopputestiä. Ensin kana lankesi halpaan, kun Harri lisäsi häiriötä eli taputteli ja heilutteli vääriä kirjaimia kanan edessä, ja houkutteli sitä väärään suoritukseen. Tästäpä opin, että koulutusvaiheessakaan ei sovi unohtaa häiriöitä. Palattiin siis harjoittelemaan häiriönsietoa, ja yritettiin uudestaan. Kanani alkoi kyllä olla viimeisen testin aikaan jo melko väsähtänyt, mahtoi olla maha täynnä namia. Joka tapauksessa sain käytöksen sille kohtalaisen hyvin opetettua ja testin läpäistyä, ja tärkeintä ei toki olekaan lopputulos vaan kaikki se, mitä matkan aikana tapahtui.

Kurssi oli todella mukava, mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka välillä teki mieli repiä tukko hiuksia päästä. Innolla odotan jo seuraavaa kurssia!

Pusi pusi!

Herra Huttunen ja haaremi.