Olen ollut viikonlopun kotona flunssassa, joten päätin tylsyyksissäni sheipata Jallalle vähän uusia juttuja. Päätin aloittaa etutassuilla seisonnan alkeista. Jalla on kyllä niin super hauska tyyppi. Sillä meni videon mukaan 2 minuuttia oppia tarjoamaan jalat tyynylle ja vielä jalkojen ojennukset siihen päälle. Tästä se lähtee.
Seuraavana päivänä päätin tehdä eka kertaa tasapainoilua neljällä tassupodilla. Tämäkin taisi Jallan mielestä olla turhan yksinkertaista, kun rupesi tarjoilemaan podien päällä seisomisen lisäksi edellispäivänä opittua takajalkojen venytystä pikku bonarina. Nappasin sitten venytyksen mukaan, ja tänään se jo venytteli takajalkoja vuoron perään. Ihana otus kerta kaikkiaan. Alla eka kerran video.
Tällä viikolla ei varmaan ehditä hallille, joten pitää taas tyytyä pikku puuhasteluun kotona.
Pienen päivityksen ehtinee taas tässä välissä kyhätä kasaan. Koulu- ja työkiireet ne jatkuu, on tullut haalittua vähän liikaa hommaa, mutta nyt viimein tuntuu, että ehditään jo vähän treenaamaankin. Naurattaa, kun tahti on ollut noin kerran kuussa + viikkotreenit, mutta minkäs teet. Valolle sain putket treeneissä siihen jamaan, että uskaltauduin jo kisaamaankin.
Käytiin jokunen viikko sitten JAU:lla espanjalais-MM-tuomarin radoilla. Sattuikin tosi hyvä tuuri, kun radat oli täynnä putkiansoja ja niitähän me juuri haluttiin treenata! Ja niistähän Valo suoriutui joka kerralla upeasti! Kisat meni kivasti, 5, 0 ja hyl aivan loppusuoralla. Valo oli niin älyttömän hyvin kuulolla, etten ihan osannut ohjata sitä. Nollaradalla jäi puomille napottamaan niin, että unohdin miten se sieltä vapautetaan kun olin itse jo seuraavaa estettä ohjaamassa :D Seisoskeli sitten siellä muutaman sekunnin, samoin viimeisellä radalla onnistuin sählimään parit esteelle irroitukset kun pidin aivan liikaa hanskassa, oli niin kilttinä.
JAU:n halli on muuten musta aika kauhee. Tuntuu, että tukehdun sinne ja joku siellä menee ihan älyttömästi henkeen ja on vaikea hengittää. Epämiellyttävää kisata. Pohja ei tunnu myöskään sopivan Valolle, ei saa siellä kaikkeaan irti. Harmi, kun halli ja paikka sinänsä on kiva, mutta en mä sinne kyllä enää taida mennä ellei ole "pakko".
Seuraavat kisat oli oman seuran 20.11., ja ne menikin aika nappiin - Valolle tuplanollavoitto, ja kolmaskin nolla oli lähellä. Seuraaviin kisoihin mennään ensi tiistaina, toivottavasti flunssa hellittää siihen mennessä.
Jallan kanssa on taas hissuteltu. Oikeesti ehditty treenaamaan ehkä kerran kuussa Marjon vauvaryhmän lisäksi, ja lisäksi ollut viikkojen totaalitaukoja ja muuta härdelliä. Nyt viimeiset pari viikkoa on päästy tekemään pikkuharkkoja enemmänkin. Sain myös Jallalle paikan Tereza Králován koulutukseen, ja vaikka mietin kannattaako tuollaisen aloittelijan kans mennä, niin kyllä kannatti. Huomasin myös siellä, että kyllähän tuosta pikku muikulasta näyttäisi jotain vauhtiakin irtoavan.
Tereza tykkäsi Jallasta kovasti, ja hän pyysi mua lähettämään Jallasta videoitakin jälkeenpäin. Vau, mukavaltahan se tuntuu saada kehuja pikkutirpasta. Tuntui myös kivalta huomata, että olen tehnyt Jallan kans asiat paljolti samoin kuin Tereza kertoi itse kouluttavansa. Kivoja uusiakin vinkkejä tuli! Jallan treenithän meni varsin mainiosti huomioiden, ettei se ollut juurikaan tehnyt takaakiertoja, ohjauksia tai edes useampaa estettä peräjälkeen aiemmin.
Haluan saada Jallan käännökset itsenäisiksi ja mun sijainnista riippumattomaksi ennen kuin alan tekemään ohjauksia, jotteivat ne sotke oppimista. Käännökset on edistyneet hitaasti mutta varmasti. Kotona tötsillä kaikki vaikeatkin kulmat ja erottelu on onnistuneet 100% varmuudella, mutta nyt kun on päästy hypylle, joitain huteja vielä tulee. Mutta jo muutamassa treenissä on kyllä edistystä tapahtunut ja nyt pääsin jo hieman nostamaan virettä ja vauhtia ottamalla lähestymiset takaakiertojen kanssa (jotka oli näköjään oppinut itsestään :D ). Mitään ratajuttuja ei siis ole tehty, lähinnä jotain putkisekoilua ja hyppysuoraa ja sen sellaista pientä. Rimat edelleen matalimmassa korkeudessa, jos niitä käytetään.
Anne mittasi eilen Jallan säkämitalla, ja niin kuin arvelinkin, se on aikalailla 33 cm korkea, eli varsin kiva. Kaikki aina päivittelee kuinka pieni se on, mutta ei se nyt kovin paljon suurempi voisi ollakaan! Kiva oli saada vähän varmuutta tuohon korkeuteen, kun tytsy on sen mallinen että ollut kuitenkin vähän vaikea arvioida, tosin tiesinhän mä että mini se nyt ilman muuta on. Tällä kertaa ei siis tarvitse kuitenkaan olla sydän syrjällään korkeuden suhteen, huh!
Kehtasinkin herättää...
Juoksareidenkin treenaamista päästiin siis taas jatkamaan, ja nekin edistyy oikein kivasti. Edelleen tehdään siis tasaisella ilman puomia, mutta ajatus on Jallalle kyllä selkeästi näinkin vähillä treeneillä muodostunut ja kovaa se jo menee, vaikka ajatteleekin samalla. Jallan kans on aivan ihanaa treenata, ja tykkään siitä koko ajan enemmän ja enemmän. Mainio likka.
Väinö on voinut hyvin, ja eilen silläkin oli oikea onnenpäivä kun pääsi juoksemaan kenttää ympäri pallo suussa, ja pari putkeakin ukkeli teki. Oi autuutta!
En ole saanut aikaiseksi kirjoitella, lähinnä koska yliopisto sitten alkoi ja pienenä yllätyksenä luennot kestävät melkein joka päivä aamusta ilta seitsemään. Toisin sanoen ei ole ihan kauheasti ollut aikaa käytettävänä muuhun kuin kouluhommiin ja koirien ulkoilutukseen :) Lähiviikkoina on kuitenkin saatu treenihommelit taas käyntiin. Piirinmestisten jälkeen on tehty Valon kanssa muutama omatoimitreeni, pelkästään putken ohituksia. Unohduksissa ne kyllä oli treeneissäkin hetken aikaa, mutta nyt on menneet varsin mukavasti! Jopa niin, että voisi harkita lähteä testaamaan hommaa kisavireessä. Valon kanssa on tosiaan arvokisojen jälkeen kisattu vain Agirotu ja piirinmestaruudet...
Valo on nyt syksyllä HSKH:n kimppatreeniporukassa, jossa meillä onkin tosi kiva poppoo kasassa. Maiju Korhonen kouluttaa osan treeneistä, ja muuten katsellaan toistemme perään. Myös Jalla aloitti "treenit", sille on joka toinen viikko paikka Marjo Hytösen penturyhmässä. Pari kertaa ollaan jo oltukin, ja kivalta vaikuttaa. Tehdään erilaisia temppuja, kehonhallintaa, kontaktia ja pikkuisen esteiden alkeita.
Muutoin on edelleen edetty Jallan kans tosi hissukseen. Nyt olen kuitenkin alkanut käymään sen kanssa säännöllisesti Ojangossa. Saatiin käännöskäskyt siihen jamaan, että pääsin yhdistämään niitä hypyille, mitä on tehty nyt muutama kerta. Eilen jotain oli naksahtanut päässä, ja varmuutta oli tullut aimo harppaus lisää sitten viime kerran. Lähti joka kerta suorittamaan estettä heti käskyn saatuaan, virheittä. Käskyt on opetettu sheippaamalla matalassa vireessä niin, että ne olisivat täysin itsenäiset. Viimeksi sain jo liikehäiriötä mukaan, ja meni jo niin kivasti, että nyt voi alkaa vaikeuttamaan ja tekemään vauhtia. Videolla ensin treeni alkuviikolta, ja seuraavalla videolla sitä seuraava treeni jossa jo liikettä mukana ja häiriönä putki.
Jalla on myös aloitellut kunnolla juoksupuomin alkeita, vielä ilman puomia siis. Älyttömän hyvää ja nopeaa edistystä myös sillä saralla. Hyppyjä on tehnyt vähän, mutta mukavasti nekin sujuvat. Takaakierron oli näköjään oppinut vähän kuin itsestään, kun eilen testasin. Mitään oikeita ratapätkiä saatika ohjauksia ei siis todellakaan ole vielä tehty, putkea ja paria hyppyä vain. Kunhan nuo käännökset vahvistuvat, ja siinä sivussa hyppy muutenkin, voisi alkaa miettimään jotain yksinkertaisia ohjaushommeleita.
Jallalla oli jo ensimmäiset juoksutkin, jotka tulivat 8 kk iässä. Hyvin meni juoksut ja yhteiselo täällä kotona. Valo ei ulvonut, ja selvittiin hyvin pahimmaksi ajaksi eristämisellä. Jalla taitaa olla kasvunsa kasvanut, ja eihän tuo mikään iso tyttö ole. Arvelisin, että kuitenkin sentään noin 33 cm korkea, painaa alle 6 kg. Sinänsä siis tosi hyvän kokoinen borderi, mutta näyttäähän tuo Valon rinnalla pieneltä, kun on lyhempi kropaltaankin. Toisaalta ihan Valon kokoista en haluaisikaan, kun se on aivan kokoluokkansa rajalla. Jalla on lajia ajatellen mukavan kevyt, ja on sillä kuitenkin jaloissa pituutta. Aika näyttää, millainen tytsystä kehittyy, mutta tykkään kyllä edelleen ihan hirveästi. Älyttömän mukava koulutettava, ja innokas tapaus se on.
Väinökin voi hyvin, ja keskittyy oloneuvoksena oleskeluun ja syömiseen. :)
Olisi vain pitänyt pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa, ja jättää ilmoittautumatta piirinmestiksiin. Valo oli HIRVIÖ. Eka radalla se kääntyi jo eka hypyllä väärään suuntaan ja hyllytti esteelle nro 3 karatessaan putkeen. Jatkoin rataa, ja samalla radalla se karkasi vielä kahdesti putkeen.
Seuraavalla radalla olin varautunut, että se voi yrittää kakkosesteeltä putkeen ennen aikojaan, ja otinkin tiukasti haltuun. Tyyppi tuli kyllä ohjaukseen, ja oli jo hyppäämässä hypylle kunnes päättikin, että vetääkin uukkarin putkeen. Siis onko törkeämpää putkeen varastamista nähty! Loppurata meni ihan ok.
Mulla oli alun alkaenkin paska fiilis, joka vain syveni päivän aikana, mutta päätin silti jäädä vielä Hurtta Open -finaaliin. Rata oli aika helppo hypäri, mutta onnistuttiin varmaan tyyliin ainoana kämmäämään sekin :D Asiaa ei auttanut varmastikin vitsillä heitetyt kommentit alkavasta valoshowsta, jotka kuulin yleisöstä starttiviivalla ollessa. Joskus on itselläkin niin huonoja päiviä, että vitsitkään ei jaksa naurattaa. Ei todella ollut mikään paras fiilis seuraavan päivän joukkuekisaa odotellessa.
Joukkuekisan rata oli helppo. Katsottiin, että kunhan alusta selviää, putkiansoja ei ole. No eipä vissiin, sanoi Valo. Onnistuihan se poikkeamaan yhdessä kohdassa mun vasemmalta puolelta tukka putkella jossain oikealla olevaan putkeen, josta tuli ulos ihan sen näköisenä että kato mitä löysin, et ollut mamma vissiin huomannut tota putkee rataa suunnitellessa?! Sitten oikeesti riitti mulle. Valo pääsi sylissä radalta, ja mun oli hyvin vaikeaa olla suuttumatta. Fiilis oli se, että koira saa tukkapöllyn ihan just. No ei tietenkään oikeasti saanut, vaikka vähän niin uhkailin ja jäähylenkki mentiin kireissä tunnelmissa. Jäähyn jälkeen Valo pääsi kuitenkin syliin pusuttelemaan, ja lähdettiin melkein itku kurkussa ajelemaan kotiin miettimään jatkosuunnitelmia :D Joukkueelle ei tulosta (2xHYL, 2x0), joten viime vuoden mitali jäi uusimatta.
Tiesinhän minä, että Valon putken ohitukset on taantuneet tauon aikana, mutta tuon viikonlopun meno oli jo tosi härskiä. Ei todellakaan mennä kisaamaan ennen kuin on saatu jotain rotia tähän touhuun. Putket oli meillä jo niin hyvässä jamassa, mutta tästä tulikin karvas muistutus siitä, miten opittuja taitoja on syytä pitää yllä. En olis eläissään uskonut, että putket taantuu Valolla vielä tuohon kuntoon. No, treenisuunnitelman tekoon sitten vain.
Valolla oli tiistaina osteopatia Mankisen Johannalla, ja lanteessa oli vähän vinoutta ja oikealla kyljessä pientä kireyttä, mutta ei ehkä mitään mikä varmasti selittäisi väärään suuntaan kääntymiset (joita tuli kisoissa 3 kpl) ja yleisen häröilyn. Oli ihan ok kunnossa.
Kuvassa, jonka sain teettää Valon voittamalla lahjakortilla, on Jalla 3 kk iässä.
Jalla on nyt päässyt muutamia kertoja ihan oikeasti treenaamaan, vaikkakin hyvin harvakseltaan vielä. Kotona on treenattu oikean ja vasemman suullisia käskyjä, ja aletaan pikku hiljaa erottelemaan niitä toisistaan. Puomilla on vahvistettu paikkaa, kokonaista puomia ei ole tehty kuin kerran kokeilumielessä. Muutama kerta on treenattu vihjeen liittämistä ja ärsykekontrollia putkelle, ja Jalla onkin lähtenyt hyvin pelkällä suullisella käskyllä putkeen, eikä ole mennyt ilman käskyä.
Muutama kerta on tehty myös hypyn tarjoamista. Tänään tein namikoneella ja naksulla, ja eri kulmia. Tarkoitus ei siis ole tässä vaiheessa tehdä vauhtia, vaan luoda ymmärrystä hyppyjen hausta ja yhdistää käskyä hyppyyn. Jonkin sortin käsitystä näyttäis jo olevan.
Päälle viikko sitten teimme eka kertaa kuvion rimat "ylhäällä". Seuraavassa treenissä eilen kokeilin putkirallia. Jalla lähti yllättävän hyvin tekemään kuviota ja poimi hypyt matkalta.
Testasin myös tänään miten seuraisi ohjausta, kun ei varsinaisesti ole tehty mitään siihen liittyvää kun ei ole tehty oikein hyppyjäkään. Takaakiertoja ei ole ennen tehty, mutta yllättävän hyvin Jalla lähti takaakiertoonkin vaikka tokihan seurasi lelua siinä. Videolla kuitenkin ihka eka takaakierroksi laskettava suoritus :) Ja jotain käryä näyttäisi olevan ohjaavalle puolelle tulosta, kiva! Seuraavaksi voisi ruveta ehkä vähitellen sheippaamaan takaakiertoja.
Valo ei ole kisannut agirodun jälkeen, ja ollut muutenkin melkolailla tauolla. Mun ei ollut tarkoitus osallistua ensi viikonlopun piirinmestaruuksiin, kun ei ole oikein treenattu ja mun reisi on taas vähän vihoitellut. Joukkueessa on kuitenkin nyt vähän sairastumisia, joten ajattelin että mennään nyt sitten. Ilmoitin sitten myös yksilöihin, ja päivän päätteeksi on vielä Hurtta Open -finaali, johon Valo lunasti pääsyn keväällä voittonollalla. Onneksi ollaan kuitenkin lenkkeilty paljon metsässä, niin ei pitäisi ihan rupukunnossa olla (koiran siis, mä kyllä olen), vaikka ei lajitreeniä nyt ole niin paljon tehtykään. Tänään käytiin treenaamassa A ja puomi. Seuraavana viikonloppuna on Valolla sitten Kataisen Sannan treenit. :)
Loppuun vielä Saara Kattaisen ottamia hienoja kuvia Valosta Harrin koulutuksessa.
Sanna ja Harri tulivat perjantaina kyläilemään, kun Harri oli menossa Von Schneeland -sakkia kouluttamaan lauantaina. Mentiin perjantaina yhdessä treenailemaan. Sain Sannalta hyvät ohjeet Jallan puomia varten, joita noudatetaankin seuraavat kuukaudet. Jalla teki hienosti. Valon kanssa aloitettiin eräs uusi projekti, ja hyvä alku saatiin siihenkin.
Lauantaina pääsin minäkin Harrin koulutukseen, jossa teemana oli "agility on urheilua". Aikaa oli paljon, ja käytettiinkin pitkä aika lämmittelyyn, spurtteihin ja radan pätkissä juosten läpikäymiseen täysteholla. Harjoiteltiin myös viiden askeleen valsseja. Rataa tehtiin koiran kanssa kahdessa pätkässä. Valon treenit menivät kivasti. Sain taas kovasti etua siitä, että pystyin jättämään Valon kepeille ja juoksemaan kauas sivulle.
Paras oivallus tuli kohdassa, jossa piti kääntyä tiukasti hypyltä toisen hypyn takaakiertoon, ja välissä oli hyppy tyrkyllä. Valo ei tullut käteen kovinkaan helposti vaikka kuinka käpälääni heiluttelin, eikä vastakäännös toiminut kohtaan. Tuli hyvä muistutus niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin olkapään käännöstä. Käänsin olkapäätä viisi senttiä enemmän, ja kohdassa ei mitään ongelmaa sen jälkeen. Tätä pitää nyt treenata lisää vastaaviin kohtiin, ja todellakin muistaa asia kisoissa! Jos rintakehä aukesi yhtään liikaa sivulle, Valo poimi tyrkkyhypyn heti. Oli hirveän kiva koulutuspäivä!
Etkö näe, että meillä on halailu kesken nyt?
Tein taas pienen videokoosteen Jallan kouluttelusta. Videolla oikealle kääntymisen harjoittelua ja revi-irti -pelin toinen treenikerta. Jalla tuntuu tykkäävän leikistä kovasti, ja innostuu irrotuksista entisestään. Hyvä! Tehtiin myös etutassuilla tasapainoilua kahdella podilla, tällä kertaa podit nurinpäin. Viimeiseksi vielä pätkä Jallasta ja imurista. Luin vasta Facebookissa keskustelun, jossa kertoiltiin vuoron perään kuinka koirat jahtaavat ja purevat imuria, tai räyhäävät sille holtittomasti tai huutavat oven takana. Bordereille ainakin tuntuu olevan yleistä. Ei käy kyllä päinsä tässä taloudessa. Jallaa palkkasin pari eka kertaa, ja siihen jäi imurille hilluminen. Nykyään tehdään välillä imuroinnistakin mahdollisuus tienata ja harjoitella vaikkapa istumista. Videolla vähän siitäkin, vaikka luulisi että aika moni muukin on halunnut kouluttaa koiransa olemaan välittämättä imuroinnista ja tämä on ihan peruskauraa. :) Lattialuutu, siis varrellinen, oli muuten Jallalle alun perinkin paljon innostavampi kuin imuri, vaikka molemmissa yritti vähän ensin roikkua.
Taas pitkä päivitys luvassa... Viime viikonloppuna olin Valon kanssa HSKH:n agileirillä. Otimme vain yhden Jouni Oreniuksen treenin lauantaille, ja luennon la ja su. Jounin treeni meni hyvin. Siinä sai juosta ja harjoitella taas japskeja, jotka nekin menivät hyvin kun sain oman rytmin kuosiin. Kepeille viennin testasin sekä kauempaa lähettämällä avokulmaan ja sylkkärillä keppien jälkeen, sekä leikkaamalla kepeille, juoksemalla toiselle puolelle ja antamalla Valon pujotella itsenäisesti loppuun. Molemmat sujui. Tilanteissa, joissa Valo pitää saada kääntymään kepeiltä minusta poispäin toiselle puolelle, niin kuin nyt, teen tosiaan poispäinkäännöksen sijasta sylkkärin koska se toimii Valolle paremmin. Pitää vaan olla kääntymättä Valoa kohti liian aikaisin, etten hidasta sen liikettä.
Lauantaina oli lisäksi Jirka Vierimaan luento treenikuplasta ja sujuvuudesta. Odotin luentoa innolla, koska Jirkaa on kehuttu kovasti. Hyvähän se luento olikin. Tiivistelmänä muutama juttu lähinnä oman muistin virkistämiseksi:
palkkioiden luokittelu -> tehokkainta 3 tapaa yhdessä, esim. syötävät, toiminnalliset, funktionaaliset
agilitylähtö tulisi kouluttaa osana ratasuoritusta, ei omana "rauhallisena" temppunaan -> lähtö -> jatko; suorat palkkiot
treenisuunnitelman kuplamalli: uusi toisto alkaa palkkion jälkeen mahd. nopeasti -> siirry valmiiksi jatkoon -> harjoitus ja palkitseminen vuoropuhelua -> pyri ettei koira joutuisi kyselemään
luuppaava harjoitus, hyödynnetään koiran ennakointia -> sujuvuus -> vähemmän viivettä = enemmän voimaa ja nopeutta!
taukokäytös: tee rauhallista -> saat kiihdyttävää; tauolla oma paikka
Ensin palkkiosta palkkioon, sitten kuplasta kuplaan
häiriöt: tee erilaisia, niputa yhteen samanaikaisiksi. Yleistäminen: 20+20+20
verryttely = käyttäytymisen aktivointi - leikki, käden seuraaminen...
tauottaminen = viretilan palautuminen - oma alusta/häkki, lähetys omalle paikalle. Koiran lähellä pito aiheuttaa kauas lähtöä (treenissä)!
kolmen toiston tarkkailu = kolmella toistolla pitää saada muutosta aikaiseksi
virheen sattuessa: vastakkainen, esim. virettä laskeva tehtävä
opeta kiinni-maahan -peli nopeuspelinä
sujuvuuden oppiminen tärkein tavoite -> oppimaan oppimista
Luennon jälkeen aloin heti opettaa Jallalle oman alustan, joka on ollut kyllä aikeissa opettaa muutenkin. Samoin tein ensimmäisen kerran repimis-irrotus -treeniä. Jalla on kyllä niin uskomaton. Ensinnäkin oppi hakeutumaan omalle matolleen istumaan kahdella toistolla, ja parin minuutin treenin lopuksi kesti jo jopa juoksuhäiriötä. Jallalle ei ole vielä paikallaoloa opetettu.
Samoin istu-irti -harjoituksen oppi heti. Jaksan jatkuvasti hämmästyä, miten nopea oppimaan tuo pentu on. Kai ne kaikki on, kun antaa vain siihen mahdollisuuden, mutta silti se jaksaa hämmästyttää. Tykkään myös kovasti Jallan työmoraalista. Se keskittyy tekemiseen tarkasti, eikä kiehu yli. Tällä hetkellä vaikuttaisi oikein järkevältä koiralta.
Sunnuntaina oli Patricia Hirnin luento agilitykoiran fysiikasta. Siitäkin itselle muutama juttu muistiin:
liikuntaa päivittäin 2h -> hidas käynti 3min, ravi, laukka, käynti - ravi ja laukka 50/50
intervallitreeni
tärkeimmät kisat kesällä, peruskunnon oltava hyvä jo talvella
rasvatesti: viimeisen kylkiluun päältä pihtiote, väliin pitäisi jäädä vain nahkaa
huippukunto kestää aivan maksimissaan 3kk -> rakentaminen nollasta 2-3kk
peruuttaminen - takajalat vetää, pää normaaliasennossa tai alhaalla ja lapa ylhäällä, muutoin ei hyötyä -> myös alamäkeen
6kk-14kk - kasvulevyt edelleen auki n. 12-14 kk asti, liiallinen rasitus hyvin haitallinen. peruskestävyyden alun rakentaminen; opeta lenkin rytmi: lämmittely ja jäähdyttely, päivittäin kaikki 3 askellajia. Hypyt max. kyynärpään korkeudella
14kk-2 v. - luut kasvavat vielä paksuutta. Pinnalliset lihakset, nopeus- ja kiihtyvyystreeni
maksimaalinen voimantuotto vasta 3 v. koiralla
peruskestävyystreeni
hypyt 2-v. täydessä korkeudessa
Oli kiva huomata, että olen tehnyt asiat pitkälti Patrician ohjeiden mukaan :) Patricia oli aika ehdoton siinä, että alle 6 kk koiran kanssa hypyt pitäisi olla ranteen korkeudella, jos niitä tekee ollenkaan. Eli tuollaisella Jallan kokoisella joku 1,5 cm, remmi tai vastaava. No, ei ole sitä ongelmaa meillä kun ei ole tehty ennen 6 kk ikää hyppyjä ollenkaan. Rimat maassa treeni ehdoton no no revähtämis- ym. vaaran takia, ja sitä en kyllä koskaan teekään, vaan olen aina pitänyt ainakin toisen pään siivekkeessä.
Ihan kahta tuntia ei tule kyllä aina liikuttua päivässä, sitä voisi petrata. Lenkit meillä tapahtuu kuitenkin metsässä, mikä on hyvä. Samoin en ole yleensä tajunnut tehdä jäähylenkin alkua laukassa, se otetaan myös uutena mukaan. Patricialla oli tähän kyllä järkevät perustelut, etenkin talvella laukalla aloitus olisi oikeasti tärkeää. Hyvä luento kaikkinensa!
Metsälenkeistä tulikin mieleen, että sain lenkillä ex tempore -idean kuvata vähän meidän päivittäisiä lenkkimaisemia, ja teinkin videon jota ei varmastikaan jaksa katsoa muut kuin minä. Biisi on kyllä hyvä :D Onpahan jotain taas muistojen kansioon :)
Eilen kävin tekemässä Valon kanssa pelkästään keinua. Jalla sai tehdä vähän puomin kontaktia. Olen tehnyt Jallalle tähän mennessä kaksi putkea peräkkäin yhdesti tai kahdesti. Hypyn tarjoamista yhdellä hypyllä on tehty max. kolme kertaa, ja kerran hyppyä niin että se oli putken jälkeen. Yllätys olikin suuri, kun pikku-apina teki parin yksittäisen esteen jälkeen kokonaiset 5 estettä :o Hyppy-putki-putki-hyppy-hyppy -sarja sujui kuin vettä vaan.
Toki sarja oli kovin suora, mutta mulle oli yllätys jo se että ylipäänsä seurasi ohjausta putkesta putkeen ja ei edes yrittänyt ohittaa hyppyjä. Lisäksi vauhti vaikuttaisi olevan jo nyt varsin hyvä ja putkeen mennessä kuuluu suloinen pikku räksytys. En ole voinut sitäkään oikein arvioida, kun ei olla tehty kuin yhtä estettä tätä ennen :D Jalla myös lähtee hyvin kuolleelle palkalla. Mua oikeasti melkein naurattaa, miten älyttömän nopeasti Jalla oppii asioita. Hitto että sen kanssa on mukava touhuta.
Olin jo unohtanut, että tämä on tällaista noiden pentujen kanssa. Niin pienistä asioista tulee itsekin niin iloiseksi. Ihan huippua. Ai niin muuten, yritin parhaani mukaan mittailla Jallaa tuossa yksi päivä, ja toistuvasti sain siitä yli 33 cm korkean! Se onkin siis isompi kuin kuvittelinkaan, on vain muutoin joka suunnasta niin pieni, että en olisi uskonut. Mutta tosiaan, kun katsoo Valon vieressä, ei siinä vaikuttaisi olevan kuin parin sentin ero. Vaikuttaa, että saatan saada oikein ihanteellisen kokoisen minikoiran, jos se tuosta vielä vaikka sentin kasvaisi. :)