torstai 9. tammikuuta 2014

Menneen vuoden kertaus ja tavoitteet vuodelle 2014

Viime vuonna jäi sitten tavoitteet laittamatta ylös, mutta molempien poikien osalta ne varmasti ylittyivät. Teenkin siis vain kertauksen viime vuoteen, ja pohdin vähän tämän vuoden tavoitteita. 

Väinö

Väinön kanssa kisattiin viime vuonna tosi vähän. Valon kanssa oli niin paljon tekemistä,  että päätin panostaa enemmän siihen. Kisaamista vähensi ennestään se, että Väinöä puri helmikuussa toinen koira etujalasta pahasta kohtaa, mistä seurasikin yllättävän kovia seurauksia. Vasta pari viikkoa sitten Väinö oli ensi kertaa alkuvuoden jälkeen hyvässä kunnossa hoidossa käydessä. Keväällä hain kuitenkin Väinölle puuttuvat arvokisatulokset.

Startteja Väinölle kertyi 32 kappaletta, joista 6 nollaa, 6 vitosta ja 18 hyllyä, kaksi muuta tulosta. Nollasijoitukset olivat koko sarja, 1. 2. 3. 4. ja 5., lisäksi minien SM-joukkueissa 7.sija.

  • nollaprosentti 18,8 %
  • hyllyprosentti 56,3 %
Huhtikuussa Väinöstä tuli agilityvalio nollavoitolla Riihimäellä. Tämä oli jo saavutus, jollaista en kisaamista aloittaessamme osannut edes ajatella. Loppujen lopuksi Väinö valioitui melko vähin nollatuloksin pian vuoden aikarajan täytyttyä.




SM-kisoissa Väinö toimi Min Pin Teamin ankkurina tehnen nollatuloksen, ja joukkue sijoittui minien seitsemänneksi. 

Minä&Väinö, Tarja&Simo, Hanna&Miro

Loppukesästä Väinö sijoittui vielä bordereiden rotumestaruuskisoissa neljänneksi.


Agilityn lisäksi ei olla kisailtu muissa lajeissa tai käyty näyttelyissä, vaan touhuiltu vähän tokoa, temppuja, uintia ja muita juttuja omaksi huviksi. Väinö on ollut täysin terve vasemman silmän kaihia lukuunottamatta. Vuoden aikana Väinön koordinaatio ja jopa ketteryys kehittyi harjoitusten myötä huomattavasti. Väinöstä tuli isoisä italialaisten lapsenlasten synnyttyä loppuvuonna.


Valo

Näyttelyt:

Alkuvuodesta Valo kävi parilla ulkomaanreissulla. Liettuassa se kipusi aina RYP-3:ksi asti isossa ryhmäkehässä. Se sai CACIB:it Liettuasta ja Virosta. Kesäkuussa Valo sai tulokset Suomen, Viron ja Liettuan muotovalionarvoihin. Erikoisnäyttelyssä Valo pääsi hienosti 6 parhaan uroksen joukkoon. Suomessa emme jaksaneet paljon kierrellä näyttelyissä Valon ollessa vielä melko keskeneräinen ja kisaamisen viedessä voiton. 

2,5 v.

RYP-3



Keinoluolat:


Lut-kokeissa Valo saavutti vuoden alussa B-tuloksen, hyväksytyn luonnonluolantarkastuksen ja valioitui suoraan kolmella kokeella 23.3. käyttövalioksi yhdessä kahden pentuesisaruksensa kanssa. 

Agility:

Valo nousi kakkosluokkaan 5.1. ja kolmosiin 29.3. Vuonna 2013 se sai kaksi agilitysertiä ja yhden hyppysertin, toisenkin heti tämän vuoden alussa. Agility on meille vielä uuden opettelua, ja nollatulokset ovat olleet vähissä. Kesällä kisattiin vähän, ja treenattiin enimmäkseen juoksupuomia, jonka sittemmin päätin hylätä suunnitelmista, kun en saanut siitä mieleistäni. Valitettavasti annoin Valon juosta tuon ajan myös A:n sitä kummemmin vielä opettamatta, mikä rupesi ihan vastikään kostautumaan kontaktivirheinä. Olemme nyt ainakin toistaiseksi palanneet pysäytys-A:han, mikä on vielä kesken. Toisaalta hyvä, ettei tullut rasitettua Valoa liialla treenillä, vaan monta kuukautta mentiin kevyemmin.

Arvokisoihin pääsy jäi yhden irtonollan päähän muiden tulosten oltua kasassa.

Tulokset:

1-2 lk: 4 nollatulosta, 3 ykkössijaa, yksi 3. sija
3 lk: 8 nollatulosta, joista

  • 3 hyppyradoilta, 5 agiradoilta
  • 1 tuplanolla
  • 1 voitto
  • 1 kakkossija
  • 3 kolmossijaa
  • 1 viides sija 150 koiran luokassa, avoimen SM:n finaaliradalle startattiin sijalta 5.
  • 1 seitsemäs sija
  • 2 agisertiä
  • 1 hyppyserti
Startteja kaikki luokat mukaan lukien 84, 0-prosentti 9,5%! :D Hyllyjä 57 kpl, 67,9%. 

Kovin on siis vielä vähäistä menestys, mutta lähes joka nollalla ollaan oltu palkinnoilla, silloin harvoin kun niitä on onnistuttu tekemään. Tässä vaiheessa sijoituksiin täytyy olla tyytyväinen, kehityksemme on kaikin puolin vielä niin kesken ja Valon vauhdinhakukin vaiheessa :) 


Viime vuoden ratojen trendi. Kuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat.fi


Lisäksi käytiin mm. tutustumassa Valon kanssa verijälkeen lupaavin tuloksin. Mejän treenailua olisi tarkoitus jatkaa keväällä. Lisäksi tokoiltiin hyvin pienimuotoisesti, ja haettiin kahdesti tokoryhmään sinne pääsemättä.

Luonnetestissä Valo kävi 2,5-vuotiaana elokuussa.

Pisteitä yhteensä +167, +++. Osioittain:

I Toimintakyky              +1 Kohtuullinen
II Terävyys                    +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu            +3 Kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu              +3 Suuri
V Hermorakenne           +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti         +2 Kohtuullisen vilkas
VII Kovuus                   +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus     +++ Laukausvarma

Valo on ollut täysin terve, ja viralliset terveystutkimukset tehtiin alkuvuodesta tuloksin:

Polvet 0/0
Kyynärpäät 0/0
Lonkat B/B
Selkä puhdas
Silmät OK

Kaikin puolin terve poika siis :)


Tavoitteet 2014:

Väinö


Ensisijainen tavoite tälle vuodelle on pitää Väinö mahdollisimman hyväkuntoisena. Tullaan tekemään paljon lihaskuntotreeniä ja koordinaatioharjoituksia. Luvassa on mm. pidennettyjä lenkkejä, metsälenkkejä, uintia, jumppaa, fyssaria ja osteopatiaa.

Suoraan sanottuna en osaa vielä sanoa Väinön agilitytavoitteista. Kauhean ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta Väinön kanssa on ollut viime vuonna todella mukavaa radalla, mutta kaikki sen ympärille liittyvä onkin toisesta ääripäästä. En ole ihan vakuuttunut, onko Väinölle ihan terveellistä nostaa kierroksia niin korkealle, kuin ne kisapaikoilla ovat. Oma pää ei oikein meinaa kestää sitä meuhkaamista. Lisäksi lähdöt ja kontaktit vaatisivat treeniä ja tiukkaa kontrollia. Kesäisin en juurikaan edes halua kisata Väinön kanssa, koska se on erittäin herkkä kuumalle. Väinö väsähtää jo pienissä lämpötiloissa ja menettää voimansa ennen rataa. Viime huhtikuussa se esimerkiksi meni radan jälkeen mahalleen makaamaan lumikasan viereen jäiden sulamisveteen, koska aurinko paistoi ja se oli läkähdyksissä. Samoihin aikoihin se väsähti kisoissa ensimmäisistä auringoista niin, että kopsahti nuutuneena päin A:n ylösmenoa. 

Kuva: Virpi Vaistomaa

Toisaalta kuitenkin Väinökään ei ole vielä vanha koira, ja sillä on mennyt agilityssa ihan kohtalaisen hyvin. Parhaillaan käyn päänsisäistä kamppailua siitä, voisiko joku muu laji olla Väinölle parempi, vai jatkammeko vielä kisaamista. Ajattelin, että jos suinkin saan Valolle tulokset kasaan, voisin sen jälkeen ehkä kokeilla taas Väinön kanssa kisaamista, ja katsoa, mitä sen kroppa siihen vastaa. Tällä hetkellä tuntuu kauhean raskaalta mennä poikien kanssa yhtä aikaa samoissa kisoissa. Tulostavoitteita tälle kaudelle emme ota, ei haittaa, vaikkei Väinö pääsisi arvokisoihin ollenkaan.

Olen ajatellut taas tokoilla vähän enemmän Väinön kanssa. Sehän osasi aikoinaan jo erikoisvoittajankin liikkeitä, ja kisailmotkin olivat jossain vaiheessa jo valmiiksi täytetyt. Sitten mulla meni pupu pöksyyn ja agility vei mukanaan, ja tokohaaveet unohtuivat. Pitää katsoa, innostuttaisiinko taas, ja löytyisikö ehkä henkilö, jolta voisi saada apuja Väinön turhan kovaan innokkuuteen myös tokon saralla... Kaikki vapaaehtoiset ilmoittautukoot :D


Lisäksi olen ajatellut jatkaa Väinön kanssa mejää. Se alkoi jo olla hyvä siinä, mutta kokeet huolettivat minua myös tässä lajissa ja erään talven tullen tämäkin jäi. Jotain korvaavaa agilityn rinnalle joka tapauksessa kehitellään, vaikka sitten vain omaksi iloksi. Väinön ensi vuoden tavoitteet menkööt lähinnä omalla painollaan. Tärkein tavoite on pitää koira onnellisena :)


Valo:

Ensinnäkin ensisijaisena tavoitteena on nostaa Valon lihaskuntoa huomattavasti. Se on etenkin takapäästään niin kesken, että lihaksia täytyy saada. Valo on takaa melko kulmautunut, mikä tekee tavoitteesta vähän haastavamman, mutta eiköhän se siitä kovalla työllä. Toivon, että kesään mennessä ollaan saatu jo näkyvää eroa aikaiseksi.

Näyttelyt:

Tavoitteena olisi saada tänä vuonna Valosta kansainvälinen muotovalio, mikä vaatii vielä 2 CACIBia. Lisäksi tavoitteena Latvian serti, ja Baltian muotovalionarvo. Todennäköisesti lähdemme huvin vuoksi myös maailmanvoittajaan, nyt kun se ainutkertaisesti järjestetään Suomessa. Lisäksi erkkari olisi tarkoitus käydä, mutta muuten emme todennäköisesti käy Suomen näyttelyissä juurikaan, keskitytään muihin lajeihin ;)

Agility:

Kuten viime vuoden tuloksista voinee päätellä, tämän vuoden tavoitteena on tulosvarmuuden nosto. Tarkoitus olisi saada yhteistyö toimimaan, mikä vaatii minulta paljon oppimista. Jennan kanssa on asetettu tavoitteeksi, että jo kesällä meno voisi näyttää vähän varmemmalta. Nollaprosenttia on tarkoitus kasvattaa, ja vähintäänkin hyllyprosenttia pienentää. Tämän vuoden teema tulee (Jennan) kanssa olemaan linjaukset ja rytmitykset. Ajoitus pitää saada kuntoon. Arvokisat eivät tällä tulostahdilla ole tavoitteena, mutta en toki laita pahakseni, mikäli sinne päästäisiin kokemusta keräämään. Varovaiseksi tavoitteeksi voisi ottaa SM-kisoihin pääsyn. Muita tavoitteita agilityn suhteen tälle vuodelle:

  • Käännökset. Näihin tullaan panostamaan.
  • A:n kontakti. Tästä on tarkoitus rakentaa varma ja nopea.
  • Puomin kontakti. Samoin kuin A, ja erityisesti vauhtia on tarkoitus hakea suoritukseen.
  • Varmuus keinulle.
  • Vauhti ja motivaatio radalla. Kunhan saadaan vähän lihaspohjaa alle, lähden kunnolla rakentamaan vauhtia ja irtoavuutta lyhyiden rataharjoitusten muodossa.
  • Keppeihin olen jo varsin tyytyväinen, mutta tarkoituksena oppia vaikeampia vientejä ja häiriökestävyyttä. Leikkaukset, päällejuoksut, ansaesteet.
  • Loppusuorat!!
  • 1 voitto
  • Agilityvalio
  • Erittäin varovaisena tavoitteena myös hyppyvalio loppuvuodesta ;)
Tavoitteena olisi rakentaa kaikkia osa-alueita vahvemmaksi niin, että kaudella 2015 olisi jo realistista ajatella arvokisoja. Itselle tavoitteeksi lihaskunnon kasvattaminen, polven kuntoutus, nopeuden kasvattaminen ja ärhäkän fiiliksen luonti radoille, sekä maltti ja johdonmukaisuus treenailuun. Tärkeintäon mennä koiran ehdoilla.


Muiden lajien osalta olisi tarkoitus treenata tokoa sen minkä agilityltä maltamme :) Valo olisi tokoon varmasti varsin sopiva luonteeltaan. Harmi kun tokoryhmiin meitä ei näköjään oteta, mutta tarkoituksena on ainakin alkuun treenailla itsekseen. Valolle myös mejätreeniä, ehkäpä jopa kokeisiin joskus vuoden päästä? Tässäpä näitä tavoitteita, katsellaan vuoden päästä, mihin ollaan ajauduttu. :)

<3


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Jennan yksäri 12.12.13

Sain viimein aikaiseksi käydä läpi joulukuisen Jennan yksärin (tai kaksarin) videot. Saatiin taas paljon irti lyhyessä ajassa. Listailen pääkohdat treenistä. Video on vähän huono, kun kuvasin ständillä. 


Ensin tehtiin rataa niin pitkälle kuin pääsi niillä valinnoilla, jotka olisi kisoissa valinnut. Valolla oli ensin ongelmia päällejuoksuissa, mutta todennäköisesti johtui liukkaasta alustasta. Muutaman kerran jälkeen nämä sujuivat. Joka tapauksessa päällejuoksuissa ja saksalaisissa pitää muistaa kunnon vetokäsi ajoissa, tämä multa joskus tuppaa vähän unohtumaankin.

Esteille 3-5 valitsin saksalaisen, joka Jennan mukaan sujuikin yllättävän hyvin. Tuli kuitenkin sanomista siitä, että mun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota oikeisiin ohjausvalintoihin, teen kuulema asiat usein itselleni turhan vaikeiksi :) Jennan mukaan paras vauhti tulee aina mitä paremmin pääsee vedättämään ja imuttamaan, joten saksalainen piti vaihtaa sivuttaiskeilaukseen ja pakkovalssiin. Nopeampi olla koiraa edellä, kuin mennä saksalaiseen yhtä aikaa. En olisi ikinä uskaltanut valita sellaista ohjausta kisoihin. Kuitenkin tämä sujui yllättävän hyvin ja tuntui helpolta ja luontevalta. Valo tuli pakkovalssiin tosi hyvin, ja Jenna sanoi että ne näyttävät Valolla tosi vahvoilta. En kyllä ole kauheasti niitä käyttänytkään.

Saksalainen esteille 3-5 oli 3,14 s ja pakkovalssi 2,99 s, eli selkeä ero. 

Koska Valo hiukan flänkkäsi sivuttaishypyltä, harjoiteltiin hyvän aikaa sivuttaiskeilauksen seuraksi vielä vastakäännöskin. Vastakäännöksellä Valo kääntyikin erittäin hyvin, ja lopulta ehdin myös pakkovalssiin liikkuvasta vastakäännöksestä huolimatta :D Yllättäen kuitenkin tämä ohjaus vei 3,16 sekuntia, Jenna epäili että liikevedätys jäi pienemmäksi kuin normi saksalaisessa. Varmaan Valon vauhti toistojen myötä muutenkin hieman hidastui, mutta siis hitain ohjausvaihtoehto vaikutti ihme kyllä olevan, vaikka kääntyikin tiukoiten tällä.

Puhuttiin Valon taipumuksesta flänkätä, eli kaarrattaa tietyissä kohdissa - yleensä pyöreissä kulmissa ja tyhjään hypätessä. Jenna sanoi, että paikoittain Valon linjaukset ovat loistavia, mutta on siinä mielessä jännä koira että mitä tiukempaa säkkyrää, sen paremmin tekee. Kun vauhti kasvaa ja tulee löysiä vientejä, se flänkkää ja lähtee painattamaan. Allekirjoitan tämän ihan täysin, huomasin saman taas maanantain kisoissa kun oli tyhjäänhyppykohta jossa olisi kuvitellut kääntyvän ilman apuja, mutta kaarrattikin aika paljon.

Jennan mukaan meidän ainoa ongelma tällä hetkellä on linjaukset (ehkä tämä oli vähän positiivisesti sanottu :D ), ja näistä otetaan nyt iso projekti joka olisi tarkoitus saada kesäksi kuntoon. 

Aloiteltiin niistä linjauksista. Esteille 6-10 tein siis ensin sen saksalaisen, aika 6,09. Sokkari päätyhypyn jälkeen ilman linjausta oli 6,13. Linjauksen ja sokkarin kanssa aika oli 5,90 eli taas melkoinen ero! Kuten Jenna sanoi, pieniä juttuja mutta kun nuo ajat kerrotaan kymmenellä, aikaa lähtee kisasuorituksesta ihan jumalattomasti pois. Valo lukee mun kroppaa ihan tosi hyvin, mikä tuli huomattua esim. noissa linjauksen harjoitteluissa. Tätä joutui muutaman kerran harjoittelemaan, koska todella Valo kääntyi niin tiukasti esteen edessä jos en tehnyt kunnon sivuaskelta linjatessa.

Huomaa kyllä miten tuossa radalla linjat venyy ja paukkuu noilla mun perusohjauksilla. Loppupäähän käännökseen piti tehdä finkki, kaarratti muuten ihan älyttömästi. Tähän jäätiin sitten, ennen kuin piti lopettaa. Odotan, että päästään helmikuussa jatkamaan siitä mihin jäätiin :) Jennan mukaan Valossa on niin paljon vauhti- ja kääntökapasiteettia, jota ei olla vielä hyödynnetty, ja se on jo teknisesti taitava. Kisatilanteissa Valo on Jennankin mielestä mulle vielä vähän liukas, ja ongelmat tulee kun se lähtee kaarrattamaan tai sumppukohdissa paahtamaan väärille esteille :)

Suurin osa tulevista Jennan treeneistä tulis näin ollen sisältämään linjauksia ja kääntötekniikoita, lisäksi rytmitystä ratapätkän muodossa. Tarkoitus olisi saada mun ja Valon yhteistyö toimivaksi pikkuhiljaa. Kuulosta erittäin hyvälle, odotan innolla!

Tänään käytiin uimassa, ostin nyt viimein sarjakortin joten tarkoitus on käydä viikoittain uimassa nyt jonkin aikaa, näin ensi alkuun.

Täällä me ollaan, ja sen kyllä kuulee!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Nollaa, sertiä ja (liian) ihania tuoksuja

Pohjoisesta kotiuduttua ei olla treenattu kuin yhdet omatoimitreenit, jolloin tein Valon kanssa kepeille päällejuoksua. Lähetin tiukasta kulmasta ja juoksin takaa puolenvaihtoon. Nämä sujuivat aika hyvin :) Lisäksi treenattiin puolenvaihtoa keppien edessä, eli Valon vielä pujotellessa juoksin edestä ohi persjättöön niin, että liike jatkui enemmänkin keppien alkupäätä kohti. Oli mulla näistä videotakin, mutta missähän lie nyt... Tämän kanssa oli joka tapauksessa enemmän tekemistä, kun Valo meinasi jättää ilman etupalkkaa viimeisen kepin väliin, mutta saatiin muutama hieno onnistuminenkin. 

Lisäksi yhdet treenit Juhalla viime perjantaina, menikin yllättävän hyvin. :) Paljon kivoja onnistumisia ja sujuvaa pätkää, meno tuntui hyvältä vaikka kroppa olikin "vähän" tukossa, nyt kun pääsin viimein luvan kanssa palaamaan salitreenin pariin..Ouh. 

Sunnuntaina kävin Valon kanssa juoksemassa Marjo Heinon tuomaroimat JAU:n kisat Vuokkosilla. Väsytti ensin ihan sikana, nukuin edellisyönä jonkun 2 tuntia. Eka rata lähti kuitenkin ihan hyvin käyntiin. Valitsin A:lle ohjauksen, jota kukaan muu ei näyttänyt valitsevan ( :D ) eli lähetin mutkaputkeen mutta en mennyt valssaamaan A:n eteen vaan vaihdoin puolta sen jälkeen, hyvin toimi minusta ja Valo ei vilkaissutkaan toista putkea kohti. Joka tapauksessa hyppäsi kontaktin, mistä mulla meni pasmat ihan sekaisin, kun tarkoitus oli tietenkin lopettaa jos näin käy, mutta koomassa jatkoin rataa ja unohdin tehdä valssin seuraavalle hypylle. Päästiin kuitenkin ottamaan A uusiksi, Valo lähti ennen aikojaan kontaktilta, joten pääsi sylikyydissä maaliin.


Seuraavalle radalle sain vähän päätä skarpattua ja oli aika hyvä fiilis. Jännäsin vähän alkua keppien jälkeen, että ehdinkö, mutta kerrankin sain valssin semihyvin valmiiksi ja Valo irtosi hyvin. A oli tälläkin radalla kahteen kertaan, ja ensimmäisessä hienoisesti ahnehdin, toisen otin vähän varmemmin.. Otin sen verran hulakasti nuo A:t, että puomilla varmistelin että varmasti osuu, se olisi voinut kyllä olla nopeampi. Puomin jälkeen meinasi vähän hajota, muurin jälkeen tuli kaarrosta kun heittelin koiraa yli miten sattuu. Samoin aloin panikoimaan, ettei Valo vaan hae suoraan maalihyppyä ennen aikojaan, ja ohjasin tokavikan hypyn ihan miten sattuu, tuli niin iso kaarros sivulle että hetken pelkäsin Valon hyppäävän hypyn takaisinpäin. Onneksi ei sentään hypännyt, ja suoriuduttiin nollalla maaliin :) Pitkästä aikaa! Rata oli ihan hyvä muutamia kaarroksia ja puomilla himmausta lukuunottamatta, joten olen varsin tyytyväinen. Sijoitus 3./52.



Viimeinen rata, hypäri, oli varsin mielenkiintoinen sisältäen 15 estettä ja putkisumpun. Ihanneaika oli melkoisen tiukka 25 s. Alussa koira parin hypyn kautta keppien avokulmaan suoraan sivulta. Tiesin, että Valo suoriutuu aloituksesta hyvin, ja päätin myös luottaa siihen niin että heti aloituksen jälkeen juoksin  hypyn ja pituuden väliin persjättöön taakseni juurikaan katsomatta, jätin siis Valon pujottelemaan itsekseen. Harmi, kun video alkaa vasta tämän jälkeen. 

Tuli vähän kiire vastakäännöksestä putkea edeltävälle hypylle, enkä ehtinyt puolivalssiin. Valo oli jo melkein väärässä putkenpäässä, mutta tuli ihme kyllä vielä ohjaukseen ja kääntyi oikeaan putkenpäähän! Mokoma pieni! Tämä oli kevyesti radan paras kohta, koska suoraan sanottuna en olisi ikinä uskonut sen kääntyvän putkelta vielä tuossa vaiheessa. Tuloksellisesti kohta olikin tietysti se epäonnistunein, veihän se melkoisesti aikaa. Toinen aikasyöppö tuli pussin jälkeen, yritin niin kovasti olla törkkäämättä väärään putkenpäähän, että jäin vähän persaus pitkällä seisoskelemaan ennen kuin sain koiran oikeaan putkeen. Rataa tehdessä oli kyllä hyvä fiilis ja tekemisen meininki, mukavaa kun sain vielä kannustavaa palautetta tuntemattomiltakin radan jälkeen, kiitos siitä ja tietty tutuillekin tsemppaamisesta ja kuvaamisesta! Niin ja ehkä uusi ennätys, Valo räyhähti radalla jopa kahdessa kohtaa. Ohoh.



No mitäpä sitten, nolla tehtiin eli päivän saldona tuplanolla, kaksi 3. sijaa ja hyppy-serti! :) Hypärillä vain kolme koiraa pääsi ihanneaikaan, Valokin niukin naukin jääden voittajasta n. 0,6 s. Olihan tämä meidän tähänastisen tekemisen tasoon nähden huikean hieno päivä, vaikka toki aina vähän kalvaa kun radoilla on kohtia joista olisi saanut hyvin aikaa pois. Tuplanollakin nyt sitten löytyy, tämähän alkaa näyttää siltä että säkällä päästäis vaikka SM-kisoihin asti. Noh, ei mennä asioiden edelle :D En ole tarkistanut mutta ilmeisesti puuttuisi vielä 1 tai 2 nollaa. Voittonollaa en vielä edes ajattele, yritetään nyt ensin tehdä ihan niitä suunnilleen sujuvia ratoja vaan :D Nyt sitten vain odottamaan, että saadaan vastaanottaa viimeiset sertit joskus hamassa tulevaisuudessa.

Väsynyt kisaaja.

Valo
Olin sitten ilmoittautunut myös seuraavan päivän Vuokkosten kisoihin. Ei olis ehkä kannattanut. Eka rata alkoi mukavasti sillä, kun ratiksen jälkeen yhtäkkiä kuulutetaan mua ja Valoa radalle ensimmäisenä koirakkona (meidän piti startata kahdeksantena). Hirveetä kyytiä paniikissa koiraa hakemaan ja sisäänheittäjältä kyselemään että ei kai tästä voi 7 koiraa puuttua välistä. No eihän siitä puuttunut, aikansa kummastelivat ja huomasivat, että moka kävi. Kuulutukset tuntuivat muutenkin olevan aika pihalla ajoittain, mutta onneksi kisaajat näyttivät tietävän kenen vuoro milloinkin on :) Sisäänheittäjä sen sijaan tuli huutelemaan meitä myöhemmin ihan pihalta asti, hyvä palvelu!

No sitten päästäänkin päivän opetukseen - muista, että kisoissa voi nykyään olla myös juoksunarttuja. Edellispäivänä tuomari kysyi ratiksessa, onko juoksunarttuja paikalla ja Kotkassakin oli kuulema ihan kuulutettu juoksunarttujen paikallaolosta. No eilen ei kyllä infottu millään tavalla, ja kun itse en kauheasti edellä menijöitä katsele, niin en tietenkään huomannut että pari ennen meitä meni juoksunarttu. Valo aloitti nuuskuttelun jo ennen karsinaan menoa. Karsinassa en meinannut saada sen päätä nurmesta ylös, siinä se nuoli mattoa ja minä ihmeissäni että mitä täällä tapahtuu. Vedin sen perässäni lähtöön, ja meinasi jo paniikki iskeä kun en meinannut saada sen nokkaa maasta irti. 

Rata olikin sitten ihan jäätävää menoa, negatiivisessa mielessä. Puomin jälkeen haihatteli ihan omiaan, seurasi mun liikettä muurin ohi ja kun korjasin, jäi haistelemaan :DDDDD Haha, tuli tämäkin nähtyä. Noh vielä jatkettiin joten kuten keinulle asti, jolloin otti lentokeinun. Meinasin ottaa keinun uusiksi, mutta en ollut varma saako rataa sitten jatkaa ja halusin tehdä A:n, joten jatkettiinkin putkesta. No A tuli, A meni ja ei pysähdytty. Kainalo kutsui. Olin aivan ihmeissäni, kunnes kuulin että meitä ennen oli mennyt tämä juoksunarttu. Selvispä sitten sekin, että vaikka kotioloissa meillä ei reagoida edes saman rapun koirien juoksuihin, kisoissa voi vähän kiinnostaa. Harmi kun videon alussa näkyy vain viimeiset tuskantäyteiset sekunnit Valon starttiin jätöstä :D



Korostan, että en missään nimessä valita siitä että tämä juoksunarttu, tai mikä tahansa juoksunarttu oli kisoissa, mutta siitä vähän närkästyin etteivät järjestäjät kokeneet tarpeelliseksi laittaa edes mattoa lähtöön nartun alle. En tiedä, olisiko se radan tekemiseen vaikuttanut, mutta kyllä nyt voisi ainakin yrittää tehdä kaiken mahdollisen tällaisten viriilien nuorten miesten kisakokemuksien helpottamiseksi, olisi minusta reilua kaikkia kohtaan :) Suoraan sanottuna pisti eilen potuttamaan aika rankasti, ja lähti kisafiilikset ihan täysin. Vaikka ei tietenkään saisi antaa tunteilleen valtaa noin. Kävin matosta tiedustelemassa, ja vastaus oli että koska säännöissä sanottiin, ettei se ole pakollinen, niin eivät laittaneet. Eniten mua kuitenkin harmitti se, etten tiennyt tästä juoksunartusta ja vetelin Valoa siellä pitkin tuoksukujaa starttiin, ei ihme jos ei oikein keskittyminen pelaa kun hyvänhajuinen pylly on pari minuuttia aiemmin nuohonnut samoja nurtseja :D

Yritin piristyä seuraavaan starttiin, ja järjestäjien kunniaksi täytyy sanoa että mukavasti olivat hommanneet maton jo tähän starttiin :) Ja kyllähän mä ymmärrän, että kun on uusi sääntö niin kaikkea ei voi heti ajatella. Parhaansa varmasti tekivät. Heti sujui paremmin kun tiesin juoksuisesta. Kannoin Valon starttiin hyvän matkan päästä, ja laskin eri kohtaan missä matto oli. Täytyy miettiä, pitääkö lähtörutiineja yrittää kokonaan muuttaa jos tosiaan juoksuisia alkaa olla, ja niistä ei saa tietoa. No joo, juoksuinen ei tainnut enää häiritä mutta rata oli ihan ahterista silti! Jotenkin sekosin varmaan kaikesta siitä lähdön miettimisestä ja rutiinien rikkomisesta (ei leikkiä ja hetsausta juuri ennen rataa), että aivot ei toimineet. 

Tein tosi ruman valssin heti 4. esteelle, mutta puhtaasti mentiin aina A:lle asti, olisko ollut 13. este. (Niin ja taas kuului Valosta niin söpö haukahdus keppien jälkeen :D). Sitten tämä tän viikonlopun lepsus, A. En voi ymmärtää mitä taas ajattelin. Valo ei pysähtynyt, ja jatkoin rataa?? Ihan aivotonta hommaa, tekis mieli lyödä itteeni! Sekosin siitä niin että tuli seuraavan esteen ohi, ja turha se sit oli enää lopettaa. Iloisesti kuitenkin onnistuttiin putki-puomi erottelussa, jossa puomin molemmin puolin oli putkensuut. Taisi se Valo kuitenkin syystä tai toisesta jossain ihme sfääreissä olla, kun tuli täysin suorassa linjassa olevan viimeisen hypyn ohi! Voi jeesus sentään. Kaikkinensa rata oli tosi tahmea, Valo laiska, himmaileva ja mua kyttäilevä, ja fiiliskin kehno joten vähän toivon, että olisin jättänyt menemättä. Vaikka toisaalta tuo tieto juoksunarttujen vaikutuksesta oli ihan hyvä. 

Nyt tätyy ottaa itseä niskasta kiinni tuon A:n kanssa. Ei yhtään lepsuilua enää, heti radalta pois jos karkaa. Toivottavasti ei ole jo liian myöhäistä näiden mun sähläilyjen takia. Nyt siis paaaaaljon kontaktitreeniä luvassa. Täytyy saada nyt asennoitua ennen startteja niin, että aivojumeja ei A:n suhteen pääse tapahtumaan.

Eilisen kokemuksen perusteella toivoisin kuitenkin jatkossa seuraavia:
  • tieto juoksunartuista kanssakisaajille, ei ole mielestäni keneltäkään pois, ja tuomari voisi tämän vaikka kysyä rataantutustumisessa. Ainakin näin aluksi, kun ei vielä oikein muista, että juoksunarttuja voi kisoissa olla.
  • matto nartun persuksen alle lähdössä. Ei luulisi olevan niin vaivalloista järjestää, ja voi kuitenkin helpottaa monia uroksia.
Edelleen haluan sanoa, että en todellakaan syyllistä mistään ketään juoksuisilla kisaavia, sehän on nyt säännöissä! Täytyy vain ruveta totuttelemaan :) Voin silti kuvitella, että joillain hormonihirmuilla tulee olemaan vaikeuksia, kun Valokin, joka kestää tärpeissä olevia samassa asunnossakin sekoamatta, reagoi jo tuolla tavoin. Mutta aika näyttää, toivottavasti asiat kuitenkin muotoutuvat niin, että uroksillakin olisi mahdollisimman kivaa kisata :)


<3

Väinö <3
 
Joulu-Valo





maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua! :)

Lauantaina pakkauduttiin autoon ja huristeltiin Ouluun. Pojilla on nyt ainakin parin viikon joululoma, lenkkeillään vaan ja rentoudutaan ja katsellaan treenijuttuja ensi vuoden puolella :) Alla pieni kooste tähänastisista lomapuuhista. Bloggeri tosin huonontaa kuvanlaatua näköjään paljon.

Valoa huoletti kotona, pääseekö varmasti mukaan ja pääseehän pallokin..


Väinö kuikistelee.

Kohde lähestyy.

Joko näkyy lunta?

Perinteinen Vaskikellostoppi.
Viimein perillä.

Väinö <3


Jouluna levätään.

Lunta <3
Ulkomaanmatkailua aatonaattona.

UV lähestyy ;)



Villasukkia saa syödä kerrankin ihan luvan kanssa.



torstai 19. joulukuuta 2013

Tiistaina osteopaatilla

Tällä kertaa varmistin ajan ja paikan vielä etukäteen, ja päästiin oikeaan aikaan Kaiperlan käsiteltäväksi. Valo pääsi taas ensin tarkistukseen. Yllättäen menikin enemmänkin Valon hoitamiseksi tämä kerta. Sillä oli pientä kremppaa siellä täällä. Ei mitään isoa, mutta on kuulema käytellyt kroppaansa epätasapainoisesti. Vasen takajalka on vähän oikeaa heikompi ja si-nivelessä oli jotain pintä, ja tätä taas on kompensoinut oikealla etusella, mistä voisi olla se taannoinen oireilukin peräisin. Todennäköisesti on siis liukastunut tai muuta vastaavaa, minkä johdosta on ruvennut komppailleen ja mennyt sitten vähän mutkalle. Kyllähän tuo kumiapina jatkuvasti jotain koheltaa. On käyttänyt etuosaansa nyt eri tavalla, oli siis kuormittunut etuosastaan ja takapää taas on jäänyt vähemmälle, näkyi kuulema ihan lapojen asennossa asti. Kyynärpäästä sen verran, ettei siinä Maarian mukaan ole kyllä mitään korjailtavaa, mutta epätasapainosta johtuen oli olasta lähtöisin vähän "vinossa".

Ei siis mitään isoa, mutta tuli taas puheeksi se Valon keskeneräisyys. Maaria taas sanoi, miten kersa se vielä on. Ja niinhän se on, näkeehän sen nyt päällepäinkin vaikkei edes tarkasti katsoisi :D Eli ei saa itsestään vielä kunnolla paukkuja irti, ja menee välillä vähän vinksalleen siksi, kun kroppa on niin kesken ettei osaa vielä ottaa suurempaa kuormitusta vastaan. Valo on myös pitempi selkäinen, ja kun takaosa on niin rimpula vielä, ei ihme että mutkistuu. Maaria suositteli ihan treenitaukoa, jonka aikana pitäisi kasvatella patista. Tämä on kyllä muutenkin ollut aikomuksena, mutta oman polven takia en ole kunnolla uskaltanut vielä suunnitella tai tehdä mitään. Pitäisi siis saada etenkin takaosaa vahvistettua tässä kehittymisen lomassa, jotta Valo edes voisi kunnolla suorittaa opeteltavia tekniikoita. 

Pitää nyt miettiä mitä treenaamisen ja kisaamisen kanssa teen, mutta lihaskuntotreeni alkaa for sure - sain maanantaina kuulla, että omassa polvessa ei ole mitään vakavampaa, lähinnä rustovauriota, ja löysähän se on. Olisi tosi tärkeää vahvistaa nyt myös omia reisilihaksia, ihan päivittäin. Sitten pitäisi kuulema kipujenkin alkaa helpottamaan. Joka tapauksessa alustava lenkkiohjelma on jo tehty, vetovaljaat ostoslistalla ja uimalan sarjakortti hankinnassa ;) Kyllä se tästä vielä, vuoden päästä voisi kuvitella tilanteen olevan jo ihan toinen! Ja musta on edelleen parempi, että koira kehittyy hitaammin, mutta luohan se haasteensa harrastamiselle, lähinnä kyllä oman maltin kanssa. Mieluummin näin, että tullaan hitaasti koiran ehdoilla vähällä ratatreenillä kuin että koira olisi 4-vuotiaana rikki...

Ihana uutinen oli se, että Väinö oli parhaassa kunnossa sitten helmikuisen pureman! <3 Sillä ei ollut vialla oikeastaan mitään! Ero oli huomattava eka käyntiin verraten... Mahtavaa. En tiedä, onko sillä vaikutusta, että Väinö on treenannut nyt olemattoman vähän. Täytyy miettiä Väinön aksailujen jatkoa, jos koira oli nyt tauon aikana näin hyvässä kunnossa. Näköjään ainakin ihan oikea päätös on ollut nyt olla tekemättä paljoa, pitää katsella mihin kunto tästä kehittyy, ja tuntuuko tekemisellä olevan minkälainen vaikutus :) Pääasia, että nyt oli poika hienossa kunnossa, tätähän tässä on odotettukin. 

Joogaaminen kannattaa. t. Väinö

Ruttukorva-Valo

Valon vetoleikkien väsytystaktiikka - pidä lelusta eleettä kiinni ja odota, että toinen luovuttaa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Perjantain treenit

Lontoon reissun jäljiltä flunssa sai yliotteen, mutta lähdin kuitenkin eilen Juhan treeneihin kun viimeksikään en päässyt, ja kuumetta ei eilen ollut.  Olisihan se pitänyt ymmärtää, että Juha ja flunssa ei ole välttämättä viisain yhdistelmä :D Nimittäin saatiin taas juosta. 

Alussa piti toka (sivuttainen) hyppy ottaa pakkovalssilla, juosta kilpaa suora putki ja ehtiä vielä hypyn takaakiertoon ansaputken odottaessa etuoikealla. Kiire tuli. Pakkovalssin otin kauempaa, jotta sain paremmin etumatkaa ja tämän Valo luki joka kerta erinomaisesti. Yllätyksekseni putki ei syönyt koiraa ollenkaan niin pahasti kuin luulin! Juhan mukaan oma sijainti koiran takana ja takaakiertoon kiilaus aiheuttaa sen, että vähän yllättäen koirat eivät haekaan putkea. Kerran Valo kävi kurkkaamassa vähän, mutta muuten tämä kohta sujui ihan mallikkaasti, pari kertaa kyllä auttamatta myöhästyin.

Pyörityksessä hyppäsi taas väärään suuntaan. En saa yhtään olla myöhässä, tai lähtee kiertämään kauempaa siivekettä. Pitääpä muistaa treenata. Eilen ihan sairaan hienot A:t! Tuli todella nopeasti alas ja pysähtyi kunnolla. Yhden kerran livahti läpi, mutta tuli sen niin lujaa että lipui alas vähän sivessä eikä saanut pysäytettyä ihan kohdilleen. Muuten olin erittäin tyytyväinen, ei ainakaan kuvitellutkaan pomppaavansa ja kohdassa piti vielä itse sivuirrota :) Ihan lupaavalta näyttää kun aika pienellä treenillä tuntuu jo palautuneen ihan hyvin. Saapa nähdä!

Lähiaikoina olen huomannut, miten paljon hyötyä on siitä että Valo hakee kepit jo yleensä niin hyvin. Lähiaikoina muutamalla kisaradalla ei olisi ollut mitään jakoja ehtiä saattamaan kepeille, ja eilenkin valitsemallani ohjauksella ei olisi onnistuttu, jos Valo ei osaisi itsenäistä keppien hakua. Eilen siis pussin jälkeen vastakäännös hypylle, millä blokkasin ansahypyn, ja lähetin Valon toisen hypyn yli hakemaan keppien umpikulman niin, että joutui itse oikaisemaan linjansa sinne. Onnistui erinomaisesti kauempaakin :) Ei tarvinut valssata ja leikata.

Puomikin oli eilen tosi hyvä ja nopea. Ei ole muuten oikeastaan kertaakaan ihan ekojen pysäreihin paluu kertojen jälkeen karannut puomilta. Valon takaakiertoihinlähtö sai kehuja. Sain sen ansiosta niin hyvin etumatkaa, ettei tarvinut hakea kovin pitkältä väärään suuntaan taittavasta suorasta putkesta puomille, vaan sain säästettyä vähän askelia. Olin jo ihan done, kun Juha ilmoitti että sitten alusta asti. Voi jestas että keuhkot huusi ja jalat hapotti. Ihme kyllä taisi itse asiassa onnistua ihan kohtalaisesti 3. viimeiselle hypylle asti, kunnes en vaan ehtinyt takaakiertoon. Valkku vähän motkotti. Treenin jälkeen olin ihan varma että verta tulee suusta ja nenästä, mutta ei sentään, selvisin :D Vaan otti kyllä koville. Eipä silti harmittanut että lähdin, koska tuntui että Valo kulki todella hyvin, innolla ja lujaa. Juhakin sanoi että nyt on tekemisessä draivia. 

Liekö sitte vaikutusta edellispäivän Jennan yksärillä, josta myöhemmin lisää ;)

Kauniita unia, toivottaa Väinö :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

3 x kisat

Ollaan siis ehditty Valon kanssa pyörähtää kolmissa kisoissa. Raportointi on hetkeksi jäänyt, kun käväistiin viime viikolla ex tempore Lontoon reissulla. Kivaa oli! Väinö oli sillä välin veljeni luona hoidossa Kalliossa city-koirana, ja Valo maalaisreissulla Lahdessa ja Heinolassa. Hyvin oli molemmilla mennyt, Väinö tosin oli ollut välillä vissiin vähän ihmeissään yksinäisyydestä. Valo oli kotiutunut hyvin, ja pärjännyt loistavasti isinsä ja siskonsa kanssa, ja viimeisen hoitopäivän usean koiran laumassa 6-viikkoisten pentujen puistosetänä :)

Kisoihin siis, 30.11. kisattiin Ojangossa HSKH:n kisoissa Esa Muotkan radoilla. Muistikuvat jo vähän haparoi, mutta eka radalla tehtiin puhdas suoritus ihan loppumetreille asti, kunnes Valo ei pysähtynyt A:lle ja olin hitusen myöhässä seuraavalta esteeltä - Valo tuli päällejuoksun väärinpäin eli hylly. Aika olisi ollut pari sekkaa tuloksen tehneitä nopeampi. 



Hypärillä sitten tehtiin nolla. Tämä rata taas tuntui vähän hitaalta, ja tuli muutama isompi kaarros :/ Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen, saatiin pari alkuun haastavalta tuntuvaa kohtaa onnistumaan, ja nollakin on jo edistystä, vaikkei rata kovin kaunis ollutkaan :D Sijoitus oli kuitenkin arvatenkin vasta seitsemäs, noin 1,5 sekuntia kärjestä, joten ärsytti vähän hehe. 

Viimeisellä radalla sain hyvää fiilistä päälle, ja rata sujui ihan kivasti taas loppupäähän asti. Sitten tein taas niin tyhmän virheen kuin voi, jätin kunnolla ohjaamatta hypyn taakse jolloin Valo tuli välistä ja juoksi putkeen... Harmitti välittömästi niin, etten voinut enää edes jatkaa vaan lähdin kävelemään maaliin. Ohjasin sitten kuitenkin vielä viimeiset pari estettä, että saisin Valon hyvin palkattua, mutta kyllä vaan otti päähän!

AGI HSKH

Viime perjantai-iltana pian koneen laskeuduttua lähdettiin sitten hakemaan Valoa Heinolasta. Toisin sanoen ei yhtään treeniä edellisten kisojen jälkeen, mikä vähän huoletti A:n osalta, on tehty sitä vasta niin vähän ja hskh:n kisoissakin pomppasi. RIMA:lla oli kolme Anne Saviojan rataa. No eipä niistä sen enempää, kolme holtitonta hyllyä :D Eka radalla 4. este oli A. Valo pomppasi sen surutta, ja nyt sain viimein tehtyä mitä piti eli nostin syliin ja kannoin pois radalta. Kahdella muulla radalla meillä oli ihan omat karnevaalit menossa, rytmi aivan hukassa ja tekeminen mitä sattuu. MUTTA, Valo teki erinomaisen A:n toisella agiradalla! Seisotinkin useamman sekunnin, samoin puomi tehtiin huolella. Joten, ihan jo tämän takia kannatti lähteä :) Voi olla, että reissu vielä painoi ja Valollakin saattoi vähän stressi vaikuttaa tekemisen laatuun.

Heti seuraavana päivänä käytiin taas juoksemassa kolme Muotkan rataa PORSKin kisoissa Vantaalla. Eka rata ihan ok menoa, parasta kuitenkin että Valo teki heti hitaahkon mutta hyvän A:n pysärin! Jännitin sitä etukäteen, liekö siksi jäin ihastelemaan suoritusta ja unohdin ohjata...Valo siis sujahti väärään putkenpäähän mistä hyl. Ennen puomia vielä tosi hutiloitu vastakäännös, tälle radalle en saanut vielä kovin hyvää fiilistä päälle. Puomilla en hetsannut yhtään, ja se oli hidas. Vaadin suorituksen ihan loppuun asti, meinasi jäädä vähän ylös. 


Hypärillä sain sitten itseni sytytettyä, ja Valo teki kivasti hommia. Pussin jälkeinen pakkovalssi vähän huono, mutta keppien avokulman Valo haki putken jälkeen hienosti, ja hyvin pysyi kepeillä kun tein persjätön. Ehdin vieläpä persjättöön putken jälkeen, vaikkakin käännös pääsi valumaan. Sitten onnistuin kuitenkin pilaamaan radan taas loppumetreillä. Mietin etukäteen, ohjaanko lopun ulko- vai sisäpuolelta. En saanut kunnolla päätettyä, päädyin kuitenkin leikkaukseen eli sisäsyrjään, mutta jäin radalla hetkeksi miettimään ehtisinkö kuitenkin ulkosyrjälle. Unohdin sitten tärkeimmän, eli putken jälkeisen hypyn varmistamisen. Voi jeesus kuinka tollo sitä voi olla. Valo tuli siis hypyn ohi ja nolla meni siinä.


Viimeisellä agiradalla sain itseni lietsottua ehkä parhaimpaan vireeseen. Nyt tarkoituksella hetsasin puomilla, oli selkeästi nopeampi ja malttoi silti pysähtyä! Kesti sivuirtoamisen seinään päättyvillä kepeillä, ja keinut on nyt olleet hyviä, huh! A oli hyvä, en tosin pysäyttänyt kokonaan. Sitten kuitenkin taas perinteisesti törkkäsin väärälle esteelle lopussa :P Voi miksi en vetänyt vähän itseeni päin... Valo vaan kattelee putken jälkeen et mitä helkuttia sä siinä mun tiellä seisot :D



Joka tapauksessa sunnuntain radat olivat huima parannus lauantaisiin verrattuna, joten pitää olla tyytyväinen. Lisäksi olen suorastaan vaikuttunut, miten Valo teki kaikki kolme A:ta niin hyvin pelkästään yhden radalta oton jälkeen! On se kiltti. Keinun palautukseenkin riitti yksi treenikerta, vaikka toki treenataan sitäkin vielä varmemmaksi :) Lentokeinuista ei kuitenkaan tietoakaan! Tällä viikolla jos ehditään treenaamaan, teemana on varmaan A, käännökset ja draivin haku lyhyen ratatreenin merkeissä. Sellaista ollaankin tehty vielä todella vähän.